Viettelijätär (1926)

Kai sitä voisi vaihteeksi kirjoittaa pari riviä myös ruotsalaisesta Greta Garbosta, tuosta aikansa kauneimmasta ja halutuimmasta naisesta, jonka tiet kohtasivat Amerikassa jälleen oppi-isänsä Mauritz Stillerin kanssa, mutta tällä kertaa vain väliaikaisesti, sillä uraa unelmatehtaaseen luomaan tullut suomalaissyntyinen mestari riitautui nopeasti tuotantoportaan kanssa ja sai lopulta potkut itseltään suurelta ja mahtavalta Irving Thalbergilta. Loppujen lopuksi Stillerin kuvaama materiaali hyllytettiinkin suoralta kädeltä ja tämän tilalle Garboa ohjaamaan palkattiin tuottajan suosikki Fred Niblo, upean Ben-Hurin nimellinen nikkarismies yhdessä Thalbergin kanssa.

Voin jo tässä vaiheessa luvata, että Viettelijättären arvostelusta tulee todella lyhyt, mutta syyn kerron vasta pian, saatuani ensin ruodittua tämän tarinan lyhykäisyydessään. Greta Garbo esittääkin tällä kertaa varhaisvuosilleen tyypillisesti onnettomassa avioliitossa elävää himokasta kaunotarta, joka herättää vuorollaan ympärillään pyörivien miesten kiinnostuksen vain syöstäkseen nämä lopulta tuhoon. Skenaario lienee tuttu jo sellaisista teoksista kuin Pandoran lipas ja Erdgeist, mutta tällä kertaa kyseessä on perinteisemmän Hollywood-romantiikan suuntaan reivattu näkemys vaarallisesta rakkaudesta ja himosta versiosta riippuen onnellisella tai traagisella lopulla.

Viimeisessä piileekin koko jutun ydinongelma kaikessa lyhykäisyydessään: Viettelijätär on kovin steriili ja turvallinen massoille suunnattu melodraama ilman pihaustakaan kahden edellä mainitun likaisuudesta ja vaarasta. Tähän lienee syynä leffan budjetti, joka komeista lavasteista sekä muutamista näyttävistä vihjailevista kamera-ajoista päätellen on ollut aikoinaan selvästi keskivertoa prameampaa tasoa. Komea ulkokuori ei kuitenkaan riitä korvaamaan kertakäyttöisen löperön käsikirjoituksen täydellistä tylsyyttä, koko komeuden rajua ylipituutta sekä karua tosiasiaa, ettei Garbolle tässä vaiheessa ole haluttu antaa kuin patsasmaisen tympeän statistin ja persoonattoman miesten himon kohdetta kummempaa roolia. Garbo tiettävästi itsekin protestoi aikoinaan viimeistä vastaan, mutta turhaan.

Viettelijätär on pitkäveteinen, vaikkakin ihan kivalta näyttävä romanttinen draamaelokuva ilman pisaraakaan monen muun aikansa teoksen hengestä tai energiasta. Harmittavasti kaikki edellinen tarkoittaa samalla sitä, ettei itsellänikään ole siitä juuri tämän enempää kirjoittamista. Garbon toinen materialisoitunut tuotos Hollywoodin tähtitaivaalla on näin ollen varsin mälsä katsoa ja vielä mälsempi kirjoittaa. Onneksi se on nyt ainakin ohi niin katselukokemuksena kuin arvostelunakin.


Arvio: 3/5


THE TEMPTRESS, 1926 USA
Ohjaus: Fred Niblo, Mauritz Stiller
Käsikirjoitus: Dorothy Farnum, Marian Ainslee, Vicente Blasco Ibáñez
Näyttelijät: Antonio Moreno, Armand Kaliz, Greta Garbo, Lionel Barrymore, Marc McDermott, Robert Anderson, Roy D'Arcy