Erotikon (1920)

Tätä kirjoittaessani olisi vielä muutama Victor Sjöströmin varhaisempi ohjaustyö vielä ruotimatta, mutta koska olen käyttänyt kyseisen ohjaajan teosten perkaamiseen jo viikkokausia ajastani ja koin hetkellisesti oloni muuten vain todella tyhjäksi, päätinkin vaihtelun vuoksi ottaa käsittelyyni suomalaissyntyisen Mauritz Stillerin, tuon länsinaapurin toisen suuren tekijämiehen suppeahkon tuotannon, jota olenkin jo ehtinyt muutaman teoksen verran käsittelemään jo vähän aiemmin. Sjöströmin tavoin Stillerkin keräsi näihin aikoihin nimeä Selma Lagerlöfin teosten filmatisoinneillaan, mutta niiden väliin mahtuu myös muutama tällainen tavanomaisempikin tuotos, josta harvemmin enää nykyään kuulee puhuttavan.

Tai no ei, otan sanani takaisin. Omalla ajallaan Erotikon oli kaikkea muuta kuin normaali tai tavanomainen elokuva. Kyseessä nimittäin on muinoin kielletyillä seksuaalisilla tabuilla leikittelevä ja kujeileva romanttinen komedia, joka kolkutteli jo ilmestyessään alansa sallittuja rajoja. Tekijänsä helpotukseksi Erotikon kuitenkin osoittautui suurmenestykseksi ja se jättikin nopeasti jälkensä monen aikalaistekijän, erityisesti Ernst Lubitschin, myöhempiin monimielisyyksillä leikkiviin farsseihin. Nykypäivän leffoista lähin henkinen sukulainen Erotikonille voisi olla muutama vuotta sitten ilmestynyt Elle.

Stillerin ohjaustyön varsin yksinkertainen tarina kertoo hyönteisten parinvaihtoon pakkomielteen kehittäneestä hyönteistutkijasta, jonka nuori ja hupsu vaimo on miestään kiinnostuneempi ympärillään pörräävistä liehittelijöistä. Menemättä turhan tarkkoihin yksityiskohtiin, tässä olikin koko leffan juoni kaikessa lyhykäisyydessään, varsinainen komedia on rakennettu hienovaraisesti tämän lähtöasetelman ympärille. Koska tekoaikaan moraali aiheen suhteen oli huomattavasti tiukempi ja sensuurin sakset uhkasivat monia paljon vähäisempiäkin kohuteoksia, pyörii Stillerin huumori pitkälti erilaisten kaksimielisten vihjailujen ja ironian ympärillä. Erotikon voikin siksi tyylinsä puolesta olla varsin hankalahko lähestyä, jos ei tiedä etukäteen mitä odottaa.

Toisaalta vaikka huumori ei ehkä niin helposti lähestyttävissä olisikaan, on ruotsalaisten timanttisen kovia tuotantoarvoja ja kekseliäitä kameratemppuja kuitenkin helppo arvostaa nykykatsojankin. Käytännössä jokainen keskeisistä näyttelijöistä lukeutui tekoaikaan paikalliseen eturivin tähtikaartiin ja lavastus on viimeiseen asti tarkkaa jälkeä erilaisista hulppeista kartanoista kokonaiseen oopperakohtaukseen asti. Tiettävästi tähän sävellettiinkin lyhyt balettiesitys, jota esitettiin Tukholman oopperatalossa useita päiviä vain tätä elokuvaa varten. Eräässä alkupään kohtauksessa nähdään jopa lyhyehkö pätkä pienestä kaksitasosta kuvattua aitoa ilmakuvaa!

Ruben Stillerin isosedän eroottinen komedia ei välttämättä ole mikään ajaton klassikko tai mestariteos, mutta kyseessä on kuitenkin ehdottomasti koska tahansa roppakaupalla oman aikansa keskivertohupailuja kunnianhimoisempi ja fiksumpi tuotos, jota on helppo suositella vanhoista ruotsalaisista mykkäelokuvista kiinnostuneille sekä mieluiten harrastuksessaan jo vähän pidemmälle ehtineille genren ystäville, joille tällainen tyylittely on jo ennestään tuttua.


Arvio: 4/5


EROTIKON, 1920 Ruotsi
Ohjaus: Mauritz Stiller
Käsikirjoitus: Arthur Nordén, Ferenc Herczeg, Gustaf Molander, Mauritz Stiller
Näyttelijät: Anders De Wahl, Bell Hedqvist, Elin Lagergren, Karin Molander, Lars Hanson, Tora Teje, Torsten Hammarén, Vilhelm Bryde