En tiedä mikä kosminen säteily kevättalven kuukausina saa itseni aina katsomaan niin antaumuksella animea. Nyt tuntuu kuin tekisi enemmänkin mieli päästää käsistään näitä genren arvosteluja, mutta taidan tässä vaiheessa rajoittua vain oman mielenterveyteni vuoksi näihin pitempään jonossa olleisiin yksilöihin. Macross iski omiin silmiini vuosi sitten silmäillessäni avaruusaiheisia teoksia Star Warsin inspiroimaan pitkään arvostelusarjaani sen alkuperäisen trilogian innostamista japanilaisista elokuvista. Jostain syystä homma vain jäi muinoin pahasti puolitiehen, ehkä sitä alkuperäistä kohtaan käydyn somesodan vuoksi tuntemani syventyneen antipatian sekä kyllästymisen seurauksena.
Mikäli Macross: maailman isoin taistelukone ei suoralta kädeltä sano nimenä mitään, kyseessä on legendaarisen kasarilla tehdyn samaa nimeä kantavan mecha-sarjan vähintään yhtä legendaarinen parituntinen luovia vapauksia ottava tiivistelmä. Koska animen maailmaa tai tapahtumia ei pelkästään keston sekä alkuperäisten fanien vuoksi varsinaisesti turhia selitellä, tulee katsoja todennäköisesti olemaan jatkuvasti enemmän tai vähemmän pihalla tapahtumista ellei sitten omaa erityistä tietoa franchisesta jo vähän etukäteen. Vähintään kursorinen tutustuminen aiheeseen onkin siksi suositeltavaa ennen tämän harkitsemistakaan.
Tarina kuitenkin kertoo tulevaisuuden yhdistyneen ihmiskunnan sodasta ulkoavaruuden vihreitä miehiä kohtaan. Osana tätä sotaa ihmiskunta on rakentanut itselleen jättimäisiä kaupunkien kokoisia asuttuja avaruusaluksia, joita edelleen suojelee koko joukko avaruusmechoja ja pienempiä hävittäjiä. Ishiguron avaruusoopperan tapahtumat sijoittuvat enemmän tai vähemmän nimessäkin mainitun tarvittaessa kokonaiseksi jättiläisrobotiksi muuttuvan Macross-avaruusaluksen ja sen miehistön välisen draaman ympärille. Varsin persoonallisena twistinä kyseessä ei suinkaan ole silkkaa toimintaa ja räjähdystä vaan täysiverinen romanttinen avaruuseepos, jossa päähenkilön kiinnostuksen kohteen esittämä nätti pop-kappale on aivan erityisen keskeisessä asemassa. Kyseisestä kipaleesta tuli valtava jättihitti ihan oikeassakin elämässä.
Pelkästään teknisessä mielessä Macross on vielä tänäkin päivänä suorastaan leuat loksauttavaa jälkeä. Sekä sarjan että elokuvaversion on tuottanut Mushishista ja The Legend of the Galactic Heroes tuttu Studio Artland, joten jo kättelyssä on lupa odottaa tinkimätöntä laatua, mutta kun ohjaajaksikin on valikoitunut avaruusoopperoiden erikoismies Noboru Ishiguro, hahmosuunnittelijaksi Gunbusterissa ihastuttanut aikansa johtava spesialisti Haruhiko Mikimoto sekä käsikirjoitus- ja suunnittelupöydän ääreen Ghost in the Shellissä ja Patlabor: The Moviessa konedesigneillaan säväyttänyt kaikkien aikojen mecha- ja scifimestari Shōji Kawamori, ovat kaikki kuviteltavissa olevat palikat jo lähtökohtaisesti enemmän kuin oikeilla paikoillaan, ja lopputuloksesta sen myös huomaa.
Olen eläessäni nähnyt monenmoista ja tasoltaan vaihtelevaa mecha-leffaa laidasta laitaan, mutta Macross on silkassa visuaalisessa loistossaan sekä animaation tasossa mitattuna ehdotonta genrensä kärkipäätä. Tällä kertaa alkuperäisen sarjan heittelevä taso ja rahoitusongelmat eivät ole haitanneet tekijöitä tippaakaan, vaan tiimilleen taatun näyttävä avaruusryminä yhdistettynä äärimmäisiin tarkkuuksiin asti vietyyn tekniikkahifistelyyn sekä häkellyttävän komeisiin taustamaalauksiin mykistää alusta asti virtuoosimaisuudellaan. Mikäli mahdollista, omaan silmääni hahmotkin vaikuttivat ainakin ulkoisesti tällä kertaa hivenen alkuperäistäkin hiotummilta, mikä on tietysti vain plussaa.
Harmittavasti täysin samaa ei voi sanoa varsin hupsuhkosta käsikirjoituksesta. Tiivistelmänä toisinaan kiusallisenkin vauhdikkaasti etenevästä tarinasta on esimerkiksi leikattu kovalla kädellä kaikkia ylimääräisiä sivujuonia ja käytännössä jokainen päähenkilöä vähäisempi sivuhahmo jäi vaille minkäänlaista syvempää persoonallisuutta. Pelkästään tästä nimenomaisesta syystä alkuperäisen sarjan näkeminen onkin kaikesta huolimatta kannattavaa ennen tähän tarttumista jos vain haluaa kokemuksestaan suurimman mahdollisen ilon irti.
Eipä tähän loppuun varsinaisesti ihmeempää enää keksi. Macross on genrensä sympaattinen ja veitsenterävä klassikko, yksi lajinsa suurista. Kaiken maailman nirppanokkien ja vanhan liiton animea edes etäisesti tuntemattomien on kuitenkaan turha tällaista lähteä tuosta vain huvikseen katsastamaan, sanon ma.
Arvio: 4.5/5
CHOJIKU YOSAI MACROSS: AI OBOETEIMASUKA, 1984 Japani
Ohjaus: Noboru Ishiguro, Shôji Kawamori
Käsikirjoitus: Shôji Kawamori, Sukehiro Tomita
Näyttelijät: Akira Kamiya, Arihiro Hase, Eiji Kanie, Hiromi Tsuru, Hirotaka Suzuoki, Katsumi Suzuki, Mari Iijima, Michio Hazama, Mika Doi, Noriko Ohara, Osamu Ichikawa, Run Sasaki, Ryûnosuke Ôbayashi, Sanae Miyuki, Shô Hayami
Arvio: 4.5/5
CHOJIKU YOSAI MACROSS: AI OBOETEIMASUKA, 1984 Japani
Ohjaus: Noboru Ishiguro, Shôji Kawamori
Käsikirjoitus: Shôji Kawamori, Sukehiro Tomita
Näyttelijät: Akira Kamiya, Arihiro Hase, Eiji Kanie, Hiromi Tsuru, Hirotaka Suzuoki, Katsumi Suzuki, Mari Iijima, Michio Hazama, Mika Doi, Noriko Ohara, Osamu Ichikawa, Run Sasaki, Ryûnosuke Ôbayashi, Sanae Miyuki, Shô Hayami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.