Maailman sydämet (1918)

Sitä varmaan pitäisi jo pikkuhiljaa keksiä parempaakin tekemistä kuin näiden ikivanhojen Griffith-leffojen arvostelemisen, mutta toisaalta tästä touhusta saa aina iloa niin paljon kerralla irti, etten ihan heti näihin varmaan kyllästykkään, eikä Maailman sydämetkään mieltäni kykene hevin muuttamaan. Viime kerralla tarkastelin amerikkalaisen mestarin ehkä kaikkein kuuluisinta ja vaikutusvaltaisinta teosta nimeltä Kansakunnan synty, aiemmin vasaran alla kävi sitä seurannut ja omasta mielestäni valovuosia onnistuneempi Suvaitsemattomuus. Ensimmäistä voinee suositella lähinnä yleissivistävänä merkkiteoksena, mutta jälkimmäistä ihan muutenkin.

Palatakseni kuitenkin nyt käsillä olevaan teokseen, tällä kertaa kyseessä on D.W. Griffithin näkemys klassisesta sotapropagandasta. Tällä välin nimittäin sotivassa Euroopassakin oltiin huomattu amerikkalaisen mestarin kyky massojen kiihottamisessa kierommankin aatteen taakse dramaturgian avuin ja tämä erityinen taito osoittautui sotavuosina hyvin arvokkaaksi ymmärrettävistä syistä. Elokuvaansa varten Griffithille avautui mahdollisuus kuvata paitsi Englannissa, myös Ranskassa sekä erityisesti muuten julkisesti yleisöltä suljetuilla alueilla. Monet paikalliset aristokraatit ja poliitikotkin suostuivat mukaan näyttelemään itseään.

Propagandamestarin työnäyte kertoo tutuin näyttelijävoimin kuvatun Ranskaan sijoittuvan tarinan tytöstä ja pojasta. Tyttö sattuu olemaan paikallisen maatalon tytär (Lillian Gish) ja poika sattumalta patonkimaassa asustava amerikkalainen. Yhdessä kaksikko onkin jo menossa vihille asti, mutta sitten sota jo syttyykin. Urhea amerikkalainen sankari päättää osallistua verilöylyyn hyväksi näkemänsä ranskalaisen demokratian puolesta. Pelkurimaiset ranskalaiset kuitenkin pakenevat taistelusta ja kavalat saksalaiset hunnit valtaavat tytön kotikylän. Amerikkalaisen sankarin tehtäväksi jää soluttautua saksalaisten joukkoon ja pelastaa tyttöystävänsä inhojen bratwurstien kynsistä.

Maailman sydämet on kokemuksena varsin... mielenkiintoinen. Selvästikään saksalaisille ei ole haluttu antaa minkäänlaisia inhimillisiä piirteitä vaan käytännössä kyseessä on perinteistä kasvotonta massaa amerikkalaisen partiopoikasankarin teloitettavaksi. Hassuna piirteenä käytännössä jokainen Lillian Gishin hahmon kohtaaminen viiksekkään saksalaisen kanssa johtaa aina ensimmäisen selkäsaunaan ja ruoskimiseen, kuten näyttelijätär itsekin myöhemmin eräässä haastattelussaan tokaisi huvittuneena.

Oikeastaan on näin jälkikäteen hassua huomata miten perinteisimmät mahdolliset Hollywood-kliseet elivät vahvoina jo näinkin varhaisina aikoina. Amerikkalaiselle yleisölle vieraan maan kansalaisten kärsimysten ja sotaponnistusten näyttäminen ei ilmeisesti ole koskaan riittänyt, vaan mukaan on aina liitettävä se yksi tietty kirkasotsainen amerikkalainen sankari murehtimaan ja näyttämään heikoille vierasmaalaisille miten soditaan. Niissä kuuluisissa sotakohtauksissakaan ei varsinaisesti ole totuuden häivääkään vaan amerikkalainen kultapoika hoitelee ikäviä ja rumia vihollisia käytännössä täysin yksin kiväärinsä pistimellä.

Jos näiden vanhojen Griffith-leffojen tapauksessa voi yleensä puhua lievästä vanhentumisesta, lienee Maailman sydämet kaikista miehen teoksista ainakin periaatteessa se kaikkein kulahtanein. Myöhään sodan loppuvaiheessa julkaistu propagandapätkä nimittäin meni käytännössä täysin muodista Versaillesin rauhansopimuksen allekirjoittamisen ja varsinaisten sotatoimien päättymisen jälkeen. Nykyään tätä on lähinnä mielenkiintoista katsoa elokuvahistoriallisena reliikkinä sekä mielenkiintoisena vertailuteoksena pohtiessa propagandan häkellyttävän nopeaa kehitystä pelkän seuraavan vuosikymmenen kuluessa.


Arvio: 3.5/5


HEARTS OF THE WORLD, 1918 USA
Ohjaus: D.W. Griffith
Käsikirjoitus: D.W. Griffith
Näyttelijät: Adolph Lestina, Ben Alexander, Dorothy Gish, George Fawcett, George Siegmann, Josephine Crowell, Lillian Gish, Robert Anderson, Robert Harron