sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Nymphomaniac: Vol. I (2013)


Voi veljet ja siskot ja pikkuserkut ja niiden veljet ja siskot, mitä tulikaan meinaan taas katsottua. Kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen ei varmaan enää pitäisi yllättyä mitä kaikkea tuo tanskalainen taiteilija keksiikään heittää yleisönsä naamalle, mutta tällä kertaa yllätyin kuitenkin vaikka sitten ihan muuten vaan. Lars von Trierin Nymphomaniacin ilmestymisestä tuli juuri kuluneeksi täydet viisi vuotta ja muistan vielä tämän ilmestyessään kantaneen jonkinlaista "maailman pornoin mainstream-leffa" -titteliä ja mediankin mainostaneen ohjaajan tarjoavan neljä tuntia pelkkää seksiä, mutta oikeasti von Trierin kuumottavassa seikkailussa on kyse paljon muustakin, eihän tätä varmaan mihinkään teattereihin muuten olisi päästettykään.

Aloitetaan vaikka toteamalla Nymphomaniacin kertovan seksistä ja päähenkilön kasvusta hillittömäksi nymfomaaniksi. Varsinainen tarina käykin läpi keski-ikäisen matamin tarinointia elämäntarinastaan matematiikkaa, perhokalastusta ja korkeakulttuuria harrastavalle vanhalle villatakkiselle herrasmiehelle. Koska kyseessä on Lars von Trierin leffa, edelliset tapaavat monessa kohtaa myös sekoittua yhdeksi kokonaisuudeksi, jota joku voisi kuvailla tylsäksi, mutta itse näin tästä hupaisasta hybridistä paistavan läpi itseironiaa solkenaan viljelevän tekijänsä pikimustan ja provokatiivisen huumorintajun. Jopa näppärä kuvaus viljelee ihanan valtavat määrät freudilaista symboliikkaa jo ensimmäisten kuvien juoksevista sadevesistä ja ammottavista viemäriaukoista lähtien.

Puhutaanpas sitten hetki Lars von Trierin taide-elokuvan esittelemästä sukupuolisesta kanssakäymisestä, lempimisestä, rakastelusta, vaakamambosta tai kansankielisesti ihan vain panemisesta, nussimisesta tai lihan piilottamisesta. Tässä nimittäin nähdään sitä ihan oikeasti lähietäisyydeltä ja tarkoituksella niin raakana ja kuivana kuvattuna ettei siitä varsinaisesti kiihotu takakorpien karvainen ja eläimellinen metsämieskään. Eroottisuus taitaakin tällä kertaa olla enemmän psykologista laatua kuin fyysistä, vaikka pistäähän siinä on vähän hekotuttamaan vanhaa miestäkin kun hienostuneesta taidekeskustelusta leikataankin yhtäkkiä kirjaimellisesti heiluttamaan meisseliä katsojan naamalle, hirtehisen dialoginkin heiluessa parhaimmillaan penisten matematiikan ympärillä. Mutta pornoa tämä ei kuitenkaan ole, ainoastaan epäsiveellistä taidetta.

Tämä elokuva kosketti minua, mutten kerro minne. Nyt koen olevani elitistin lisäksi vielä vähän kunniattomampi paskiainenkin. Toteanpa tähän loppuun näyttelijöiden kuitenkin olleen erityisen kovassa iskussa tätä tehdessään; ihan joka leffassa ei nimittäin näekään näin pitkälle omistautuneita nimekkäitä valtavirran tekijöitä jutustelemassa tällaisista Pohjois-Amerikan vanhoillisia piirejä ja lapsiperheitä sydänjuuriaan järkyttävistä asioista saati sitten penetroimassa toisiaan ilman asianmukaisia suojavälineitä. Mutta Nymphomaniac: Vol. I onkin nimensä mukaisesti leikkaamattomanakin vasta alkua jollekin vieläkin suuremmalle, joten lisähuvia seuraa pian.


Arvio: 4/5


NYMPHOMANIAC: VOL I, 2013 
Tanska, Saksa, Ranska, Belgia, Iso-Britannia
Ohjaus: Lars von Trier
Käsikirjoitus: 
Lars von Trier
Näyttelijät: 
Charlotte Gainsbourg, Christian Slater, Jamie Bell, Shia LaBeouf, Stellan Skarsgård, Uma Thurman, Willem Dafoe

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.