Gunbuster (1988)

Hideaki Anno ja Gainax tuskin niminä sanovat useimmille yhtään mitään, vaikka kumpainen kuuluu itsestään selvänä osana jokaisen vähääkään animea seuraavan perusyleissivistystä. Japanilaisen opiskelijaporukan Daicon-nimellä 80-luvun alussa perustama piskuinen animaatiostudio aiheutti ensitöikseen todennäköisesti tahallisesti pienen kohun julkaisemalla parin lyhyitä animaatiostrippejä, joissa lainailtiin surutta ja lupia kyselemättä länsimaisen populäärikulttuurin hahmoja ja Electric Light Orchestran musiikkia. Erityisen silmiinpistävänä ominaisuutena kyseisissä stripeissä oli niiden hengästyttävän upea animaatio, joka jo yksistään riitti tekemään Hideaki Annosta tiimeineen välittömästi alan kiinnostavimpia uusia tulokkaita.

Vuoden 1985 tienoilla Daicon Films muutti nimensä Gainaxiksi japanilaisen jättiläistä tarkoittavan sanan mukaan. Studion ensimmäinen, vuonna 1987 ilmestynyt pitkä elokuva Royal Space Force: The Wings of Honnêamise oli ilmestyessään valtaisa arvostelumenestys ja ainakin omasta mielestäni yksi aliarvostetuimmista anime-elokuvista, joita on koskaan tehty. Studion taloudelliset ongelmat yhdessä jatko-osan peruuntumisen kanssa vaikuttivat myöhemmin ratkaisevasti Neon Genesis Evangelionin, kaikkien aikojen menestyneimmän ja kuuluisimman animen syntyyn. Jos ette vielä ole katsoneet Royal Space Forcea niin katsokaa. Se on upea elokuva.

Mecha-animen klassikko Gunbuster oli Gainaxin virallisesti toinen, kuuteen episodiin jaettu minisarja ja Hideaki Annon ensimmäinen oma ohjaus. Miehen muista ohjauksista mainittakoon ainakin itsensä Hayao Miyazakin käsikirjoittama Matka maapallon ympäri sekä tietysti Neon Genesis Evangelion, joka myös on pitkälti suunniteltu juurikin tämän sarjan pohjalta. Välistä Anno ja muutama muu Gainaxin iso nimi on vieraillut myös Studio Ghiblillä, joten jos vain on koskaan sattunut animea katsomaan, on todennäköisesti törmännyt näihin tekijöihin tavalla tai toisella.

Gunbuster on mukavasti kuuteen episodiin tiivistetty suuren mittakaavan tieteistarina ihmiskunnan loputtomasta sodasta ulkoavaruuden hyökkääjiä vastaan. Pääosassa sarjassa on nuori tyttö nimeltä Noriko Takaya, jonka isä oli ennen kuolemaansa keisarillisen avaruuslaivaston amiraalina. Sarja seuraa Norikon kasvua epävarmasta, mutta päättäväisestä nuoresta naisesta itsevarmaksi ihmiskunnan sankariksi ja mahtavan Gunbuster-mechan pilotiksi. Olennaisia hahmoja tarinassa ovat myös Norikon ystävät ja taistelutoverit, joita taiston tiimellyksissä myös kuolee pois. Tärkeässä osassa tarinan vaiheissa on myös suhteellisuusteoria ja aikadilaatio, mutta ne ovat vähän turhan monimutkaisia juttuja tässä selitettäväksi.

Kuten juonireferaatista varmasti huomaa, tämän tarina ja hahmot ovat pitkälti samaa kaliiberia kuin Evangelionissa, mutta ilman kaikkea turhaa kikkailua, yletöntä filosofointia ja jatkuvaa teiniangstia. Henkilökohtaisesti pidän Evangelionista kuin hullu puurosta, mutta koin silti tämän lyhyehkön tarinan huomattavasti selkeämmäksi, paremmin jäsennellyksi ja helpommin mukaansa imeväksi kokonaisuudeksi kuin Evangelionin vastaavan. Hahmot olivat tässä ehkä ripauksen pidettävämpiä ja loppu oli sanalla sanoen upea, jopa liikuttava elämys – toisin kuin alkuperäisessä Evangelionissa, joka kaatui lopussa rahoitusongelmiin.

Tyylillisesti Gunbuster lähentelee Evangelionia huomattavasti perinteikkäämpää - jopa klisestäkin - mecha-sarjaa, mutta se on kauttaaltaan niin pahuksen hyvin tehty, ettei paikoin sieltä täältä paistava klisee paljoa pääse harmittamaan. Erityismaininta on pakko antaa koko sarjan veret seisauttavan upeasta, edelleen vertojaan hakevasta animaatiosta, joka varsinkin viimeisissä jaksoissa ja kaikissa sarjan taistelukohtauksissa nousi aivan uusille audiovisuaalisen nerouden ja mahtavuuden multihuipennuksen jumalaisille sfääreille.

Vihoviimeinen jakso ja koko sarjan huipentava kliimaksi on parhaita yksittäisiä animejaksoja ja sen sisältämät taistelukohtaukset taatusti parhaita, joita animessa vain on ikipäivänä tehty. Koko jaksohan on toteutettu poikkeuksellisesti mustavalkoisena ja siinä hyödynnetään paljon stillkuvia. Tinkimättömän upea viimeinen episodi lopetuksineen riittäisi yksinään tekemään tästä sarjasta viiden tähden elämyksen, mutta kun koko sarja on niin pahuksen rautaisella ammattitaidolla tehty!

Mutta vielä on yksi asia, jota en oikeastaan ole maininnut vielä sanallakaan: musiikki. Tämä oli aikoinaan yksi ensimmäisistä näkemistäni animesarjoista ja katsoin tämän oikeasti jo ennen kuin tiesin Gainaxista tai Hideaki Annon neroudesta yhtään. Syynä oli soundtrackin taiteillut Kohei Tanaka, joka sävelsi musiikit koko oman nuoruuteni määritelleeseen ensimmäiselle playstationille julkaistuun Alundraan, yhteen suosikkipeleistäni koskaan. Sanomattakin selvää, että nautin tämän sarjan soundtrackista aivan mielettömästi. Harvoin on kuva ja ääni yhdistynyt animaatiossa yhtä vaivattoman kauniisti.

Gunbuster on lajinsa valio ja malliyksilö, genrensä crème de la crèmeä ja yksi parhaista koskaan tehdyistä mecha-sarjoista, audiovisuaalinen taidonnäyte, välttämätön pala koko animen yleissivistystä ja yksi henkilökohtaisista suosikkisarjoistani koskaan. Jos Neon Genesis Evangelion on parhaita sarjoja ikinä, niin tämä on ehkä vielä hitusen sitäkin parempi. Kiitos teille Gainax, Hideaki Anno ja Kohei Tanaka.


Arvio: 5/5



TOPPU O NERAE 1988, Japani
Tuotanto: Hiroaki Inoue, Shiro Sasaki, Minoru Takanashi
Ohjaus: Hideaki Anno
Käsikirjoitus: Toshio Okada, Hideaki Anno, Hiroyuki Yamaga
Näyttelijät: Kazuki Yao, Maria Kawamura, Noriko Hidaka, Norio Wakamoto, Rei Sakuma, Tamio Ōki