Höyryjyrä ja viulu (1961)

Jostain on mestarienkin uransa aloitettava. Andrei Tarkovskin tapauksessa suorana lähtölaukauksena koko myöhemmälle uralle voikin pitää tätä Gerasimovin elokuvainstituutin opintojen päättötyötä ja ensimmäistä ikiomaa ohjausta, jossa näkyvät kaikista aiemmista ryhmissä toteutetuissa pienprojekteista poiketen jo koko joukko huippulahjakkaan tekijänsä ilmiselviä tulevia tavaramerkkejä ja suosikkielementtejäkin.

Höyryjyrä ja viulu olikin tekoaikaansa äärimmäisen kunnianhimoinen teos. Pelkästään pituutta sillä on kaksinkertaisesti opinahjonsa silloisiin keskivertolyhäreihin nähden, koko komeus on kuvattu väreissä ja kameran taaksekin yritettiin värvätä Mihail Kalatozovin klassikoista tuttua Sergei Urusevskia, mutta tällä kertaa jouduttiin kuitenkin tyytymään vähemmän nimekkääseen Vadim Jusoviin, josta myöhemmin tulikin ohjaajansa läheinen työtoveri useamman teoksen ajaksi. Käsikirjoitusta työstämään löydettiin vielä tuleva ohjaajaasuuruus Andrei Kontšalovski ja todellinen unelmatiimi olikin näin kasassa.

Aikanaan muodikkaasti lapsuudesta kertova tarina itsessään on Tarkovskin itsensä näkyviä omaelämänkerrallisia aineksia sisältävä pieni kertomus viulua soittavan pojan ja höyryjyrän kuljettajan ystävyydestä. Todellisuudessa se on kuitenkin paljon enemmän: tarina taiteen voimasta ja taiteilijan asemasta maailmassa. Tarkovski itse oli lapsuudessaan musikaalinen ja tarinan tavoin tällä oli hyvin vaikeat välit vanhempiinsa, mutta luovuus ja rakkaus taiteeseen veivät nuoren miehen jo varhain mennessään.

Niistä tunnetuista ja paljon puhutuista tekijänsä taiteellisista "sormenjäljistä" mainittakoon etenkin peilien ja veden tärkeä merkitys, erityisesti keskivaiheilla tulevassa unimaisessa jaksossa, jossa maailmaa tarkkaillaan monitahoisesti heijastavien peilien kautta. Lopussa pojan äitikin nähdään vain peilistä, korostaen tämän etäisyyttä ja mystisyyttä katsojalle. Oma lukunsa on Tarkovskin jo tässä vaiheessa mukavan verkkainen ja rauhallinen etenemistahti, joka tulisi lähitulevaisuudessa vielä hidastumaan roimasti.

Höyryjyrä ja viulu on loistava ja yllättävänkin helppotajuinen lyhytelokuva mestarilta. Tässä taitaakin olla optimaalisin mahdollinen paikka aloittaa Tarkovskin teoksiin tutustuminen, ilman myöhempien teosten ylimääräistä taiteilua sekä alkupään harjoitustöiden pahimpia rönsyilyjä. Höyryjyrä ja viulu on keskitien teos pelkästään hyvällä tavalla.


Arvio: 4/5


KATOK I SKRIPKA, 1961 Neuvostoliitto
Ohjaus: Andrei Tarkovski
Käsikirjoitus: Andrei Kontšalovski, Andrei Tarkovski
Näyttelijät: Igor Fomtšenko, Vladimir Zamansko