Aggressive Retsuko: 1. tuotantokausi (2018)

Enpä muista, milloin olisin viimeksi jaksanut katsella saati arvostellut kokonaista animesarjaa, mutta Aggressive Retsukon tapauksessa kumpikin on enemmän kuin ansaittu. Niille jotka eivät ennestään ole tälle aikamme ilmiölle tuttuja, tehtäköön tiettäväksi, että kyseessä on Hello Kittyn ja muiden vastaavien persoonallisten pikkusöpöjen oheistuotteiden avuin rahoiksi lyöneen Sanrion luomus. Jokin vuosi sitten firma nimittäin teki kattavan asiakaskyselyn, jossa toivottiin yllättäen niiden pikkukivojen lelujen ohella myös tuotteita aikuisempaan makuun. Sanriomaisena temppuna maailmaan syntyikin perijapanilaisen tylsälle ja ahdistavalle toimistotyölle irvaileva, minuutin pituisista episodeista koostuva satajaksoinen työpaikkakomedia, jonka arvostelin jo ammoisina aikoina osana taannoista Sanrio-maratoniani.

En tiedä miten ja milloin näin pääsi käymään, mutta jotenkin Aggressive Retsukon perusideaa päätettiin laajentaa vähän pitempiä jaksoja ja kunnianhimoisempia juonikuvioita silmällä pitäen. Uudeksi julkaisualustaksi Retsukolle saatiin vanha kunnon Netflix, jonka seurauksena hahmosta ja sarjasta on tullut jonkinlainen kansainvälisen tason suosikki, jolle on jo nyt luvattu useampikin tuotantokausi sekä taatun sanriomaiseen tapaan roppakaupalla erilaisia oheistuotteita pehmoleluista ja vaatteista söpöihin lasinalusiin asti.

Palataanpa vielä kuitenkin alkuun, itse sarjan perusidean ääreen. Aggressive Retsukon päähenkilö on pikkupanda Retsuko, kirjanpitofirmassa työskentelevä parikymppinen nainen, joka läpi sarjan unelmoi lähinnä hyvästä avioliitosta voidakseen luopua työstään ja jäädä kotiäidiksi. Työpäivän höyryjä Retsuko tapaa päästellä karaokebaarissa death metalin parissa. Kukin jakso pyörii erilaisen pienen teeman ympärillä: milloin ahdistusta aiheuttaa kirjaimellisesti sikamainen pomo, milloin liika suorapuheisuus väärässä paikassa ja milloin epäonnistunut parisuhde vihannesmaisen tylsän miehen kanssa. Lopulta paineet puretaan aina parhaalla mahdollisella tavalla, muttei suinkaan joka jaksossa.

Aggressive Retsuko on petollisen tasokas ja nokkela sarja, selkeää jatkumoa vanhoille laadukkaille Sanrio-leffoille. Vaikka tässä visuaalisessa mielessä liikutaankin halvan pikkulasten piirretyn tasolla, on käsikirjoitus ja hahmojen design kekseliäisyydeltään aivan jotain muuta. Jokainen sarjan hahmoista on tarkoituksella valikoitu eläin, kuten hyeena, kettu, virtahepo, sika tai norsu, joihin liittyy tiettyjä mielikuvia ja joita hyödynnetään tarkoituksella röyhkeän tehokkaasti. Kaikkein mielikuvituksellisin ja hauskin desing on omasta mielestäni herrat ojennukseen panevana firman kivikovana sihteerinä toimivalla Retsukoa vanhemmalla sihteerilinnulla (heh), jonka japanilainen nimi tarkoittaa käärmeensyöjäkotkaa, joka edelleen armeijaslangissa tarkoittaa samaa kuin "badass motherfucker". Varmaan sanomattakin selvää, että kyseinen hahmo on henkilökohtainen suosikkini koko sarjassa.

Äärimmäisyyksiin asti värikkäät ja loputtoman samaistuttavat hahmot ovat koko jutun suola ja sokeri, mikä tekee varsinaisen sarjan laajentamisesta pitempiin kokonaisuuksiin täysin loogisen jatkumon yhden vitsin varaan rakennetulle aiemmalle tietoiskumaisemmalle kokonaisuudelle. Pelkästään näiden ensimmäisten kymmenen jakson aikana katsoja oppii ymmärtämään enemmän erilaisten sivuhahmojen yllättävänkin monimutkaista sielunelämää kuin koko sen ensimmäisen sarjan aikana; olennaisena pointtina esimerkiksi huomataan, ettei Retsuko olekaan ainut työtään vihaava hahmo, muilla vain on omat erikoiset tapansa sietää sitä päivästä toiseen, eikä alkujaan kovin mustavalkoinen maailma olekaan aivan niin yksinkertainen paikka kuin voisi luulla.

Tässäpä eräs esimerkki Aggressive Retsukon hienovaraisesta kerronnasta: Eräässä kohtaa Retsukon ja erään toisen hahmon vihjataan sopivan yhteen näyttämällä kyseisen henkilöhahmon olevan punkkari, kun Retsuko itse on metallimusiikin perään. Retsukon vihamielinen pomo itse on vastaavasti räppäri - eli musiikkimaultaan lähes täydellinen Retsukon vastakohta. Näiden lisäksi Retsukon kanssa ystävystyvät kaksi hahmoa tulevat tämän mukana karaokebaariin ja kiinnostuvat itsekin death metalista.

Aggressive Retsuko on helposti päräyttävintä ja persoonallisinta pelkätään aikuisempaan makuun tehdyistä animesarjoista pitkiin, pitkiin aikoihin. Jos yhtäläisyysmerkkejä johonkin suuntaan pitäisi tästä alkaa mennä vetämään, niin joku seesteisempi South Park tai Kukkulan kuningas tuskin menevät tyyliltään kovin pahasti metsään, sillä erotuksella että huumori on Aggressive Retsukossa erittäin japanilaista ja siksi todella valikoivaan makuun. Puoli tähteä joudun kuitenkin itse valitettavasti silpomaan täysistä pisteistä, sillä jo ennestään franchisen tuntevalle alun turha esittely tuntui pelkästään turhalta, vaikka Aggressive Retsuko pelkästään paraneekin, mitä pidemmälle se etenee ja mitä syvemmin siihen viitsii uppoutua.

Sanrio on iskenyt jälleen kultasuoneen.


Arvio: 4.5/5


AGGRESSIVE RETSUKO, 2018 Japani
Ohjaus: Rareko
Käsikirjoitus: Rareko
Näyttelijät: Kaolip, Komegumi Koiwasaki, Maki Tsuruta