Japanin ihmeellisen Hayao Miyazakin varhaiskauden tuotantoa ei voi ruotia käymättä ennemmin tai myöhemmin läpi myös tätä mestarin vaikutusvaltaisimpiin ja kuuluisimpiin yksittäisiin lukeutuvaa klassikkoteosta, joka samalla oli tässä vaiheessa monenlaisessa liemessä ja keitoksessa marinoidun maestron debyytti ohjaajana. Tästä eteenpäin suunta oli mestarilla vain yhä kunnianhimoisemmiksi käyviä henkilökohtaisia tuotoksia ja lopulta omaa studiota kohti.
Nykyään Cagliostron linnaa pidetään muiden tekijänsä luomusten tavoin yhtenä parhaista lajissaan koskaan, vaikka toisin olivat asiat ilmestymisaikaan, jolloin sitä kritisoitiin lähdemateriaalin liiankin vapaamielisestä muuttelemisesta eikä harvoihin länsimaisiin näytöksiinkään löytynyt yleisöä paikallisen genren alennustilan vuoksi. Siitä huolimatta Miyazakin debyytti jätti jälkensä länsimaiseen populäärikulttuuriin jo 80-luvulla vahvistamattoman huhun mukaan animaatiota tunnetusti diggaavan Steven Spielbergin ja Disneyn siitä imeneinä suorina vaikutteina, jälkimmäisen kohdalla erityisesti sellaisen leffan kuin Basil-hiiri, mestarietsivä kohdalla.
Mikäli alkuperäinen sarjakuva ei satu olemaan tuttu, ei se varsinaisesti edes haittaa, sillä Miyazaki on suunnitellut seikkailunsa mahdollisimman helposti nautittavaksi ilman sitäkin. Lupin III on kuitenkin kotimaassaan varsin ikoninen koominen varashahmo ja sen kuuluisamman Arsene Lupinin I:n pojanpoika, joka putsaa tovereidensa kanssa mitä mielikuvituksellisimmatkin härvelit ja vipstaakkelit samalla poliisia loputtomasti pakoillen. Miyazaki oli ennen tätä työskennellyt kyseisen sarjan televisiosovituksen parissa jo useamman vuoden verran, mistä ilmeisesti aukeni mahdollisuus myös kokonaisen elokuvan ohjaamiseen.
Tämänkertainen tarina lähtee liikkeelle Lupinin ryöstäessä hattupäisen Jigenin kanssa pienen kuplan täydeltä kasinokahisevaa, mutta nopeasti osoittautuukin saaliin olevan väärennettyä rahaa. Näiden tie vie lopulta piskuiseen eurooppalaiseen Cagliostron arkkiherttuakuntaan, jossa paikallinen kreivi yrittää pakottaa Cagliostron prinsessaa vaimokseen. Prinsessanpelastusretken ohella määränpäänä häämöttää myös Cagliostron linnan salaperäinen aarre, jonka todellinen merkitys paljastuu vasta aivan viimeisessä kohtauksessa.
Cagliostron linna on periaatteessa päivänselvää kierrätystä Saapasjalkakissasta ja Seikkailu aarresaarella vanhoista ideoista, velhon tilalla on vain kreivi ja Saapasjalkakissa on vaihtunut matkan varrella Lupiniksi. Muutoin lähes koko jälkimmäinen puolikas takaa-ajoineen ja linnoineen on sellaisenaan kuin suoraan ensimmäisestä, mutta kaikki huomattavasti alkuperäistä paremmin toteutettuna. Tällä kertaa mestarilla oli vihdoin ohjakset täysin käsissään ja se myös näkyy kokonaisuuden noustessa jo ensiminuuteilta lähtien täysin omanlaisiin huikeisiin sfääreihinsä missään kohtaa heikomman puolelle notkahtamatta.
Miyazakin debyytti iskee katsojaa äkkiarvaamatta palleaan ja jättää täysin mykistyneeksi mahtavuutensa edessä. Hayao Miyazakihan on tunnetusti erityisen taitava vauhdikkaan ja monimutkaisen toiminnan kuvaajana ja mies onkin taitojaan näissä vanhemmissa "raaemmissa" teoksissaan mielellään esitellyt joidenkin mielestä ehkä jo vähän liiankin kanssa. Omaan makuuni samanaikaisesti näyttävää, mestarillisesti animoitua ja hauskaa vauhtia ja väkivaltaa on juuri sopivasti, eikä se varsinaisesti missään vaiheessa kurvaa mestarin itsensä kirjoittaman tarinan tai hahmojen edelle. Henkeä saa haukkoa ja sydän tykyttää jännityksestä aivan viimeisille vimmaisille minuuteille asti, jolloin koko vyyhti lopulta raukeaa yhdessä tekijänsä uran kuuluisimmista kliimakseista.
Kaikesta yllä jo todetusta johtuen lukeutuu Hayao Miyazakin Cagliostron linna henkilökohtaisiin suosikkielokuviini kautta aukain. Harva toiminnallisempi animaatio onnistuu olemaan samanaikaisesti vähintään yhtä hauska kuin jännittäväkin, mutta kun teknisesti korkealaatuisen toteutuksen lisäksi tämä ottaa katsojansakin huomattavasti vakavammin ja aikuisemmin kuin monet mestarin myöhemmät paremmiksi kehutut Ghibli-vuosien teoksetkin. Kaikkine pienine vikoineen ja puutteineenkin Lupinia ei elokuvana voi yksinkertaisesti kuin rakastaa.
Arvio: 5/5
RUPAN SANSEI: KARIOSUTORO NO SHIRO, 1979 Japani
Ohjaus: Hayao Miyazaki
Käsikirjoitus: Hayao Miyazaki, Maurice Leblanc, Monkey Punch, Tadashi Yamazaki
Näyttelijät: Eiko Masuyama, Gorô Naya, Ichirô Nagai, Kiyoshi Kobayashi, Kôhei Miyauchi, Makio Inoue, Sumi Shimamoto, Tarô Ishida, Yasuo Yamada
Arvio: 5/5
RUPAN SANSEI: KARIOSUTORO NO SHIRO, 1979 Japani
Ohjaus: Hayao Miyazaki
Käsikirjoitus: Hayao Miyazaki, Maurice Leblanc, Monkey Punch, Tadashi Yamazaki
Näyttelijät: Eiko Masuyama, Gorô Naya, Ichirô Nagai, Kiyoshi Kobayashi, Kôhei Miyauchi, Makio Inoue, Sumi Shimamoto, Tarô Ishida, Yasuo Yamada
Hienoa, että Suomesta löytyy kaltaisiasi elokuvabloggaajia, jotka kirjoittavat perusteellisesti muistakin kuin tuoreista valtavirran elokuvista. Itse olen kolmisen vuotta lueskellut kirjoituksiasi erityisesti näihin vanhoihin animaatioihin liittyen, ja animaatiohistoriaan perehtyneenä arvostan niitä kovasti. Niissä löytyy aina kattavasti elokuvatriviaa liittyen tekijöihin ja tuotantoon, ja toivoisin, että monet muutkin arvostelijat pohjustaisivat kritiikkiään asettamalla tarkasteltavan teoksen aina historiakontekstiin.
VastaaPoistaCagliostron linna on oma suosikkini kaikista animaatioelokuvista ja olen itsekin kirjoittanut siitä juttua Animaatio blogiini. On haastavaa tehdä toimintaelokuvasta jännittävä, jos siihen laittaa liikaa huumoria ja epärealistisia temppuja, mutta Miyazaki onnistui mielestäni luomaan Cagliostron linnaan toimivan tunnelmien tasapainon, joka tukee elokuvan rakennetta ja viihdearvoa. Hän osaa rytmittää elokuvia suvantokohtausten ja toimintakohtausten vuorottelulla, ja saa elokuvansa tällä tavoin hengittämään, toisin kuin monet amerikkalaisohjaajat, jotka pelkäävät hidastaa välillä elokuviensa tahtia. Hän myös halusi kertoa ensisijaisesti hyvän tarinan Lupin III -hahmoilla, toisin kuin monet muut ohjaajat, jotka asettivat hahmot etusijalle, mutta tarinan taka-alalle. Miyazakin valvonnassa myös elokuvan animaatiotaiteellinen anti on hiotumpaa, kuin monissa muissa Lupin III -elokuvissa, eikä katsojana voisi kuvitella, että koko projekti toteutettiin 7 kuukaudessa eli ennätyksellisen nopeasti. Tiukka tuotantoaikataulu oli kai syynä siihen, että Miyazaki päätti hyödyntää Cagliostron linnassa paljon aiemmissa animaatioprojekteissa hyväksi havaitsemiaan elementtejä.
Itseni tämä leffa sai kymmenisen vuotta sitten innostumaan Lupin III -tuoteperheen historiasta ja jopa opettelemaan video- ja äänieditointia, jotta pystyisin fanidubbaamaan vanhoja Lupin III -elokuvia suomeksi. Näillä sanoilla voin vilpittömästi suositella Cagliostron linnaa kaikille elokuvista kiinnostuneille ja erityisesti animaatioelokuvien ystäville!
Moro! Kiitos palautteesta, omasta mielestäni jokaiseen arvosteluun soisi aina kirjoitettavan vähän siitä kontekstistakin, osittain siksi näistä vanhemmista leffoista onkin mielekkäämpää kirjoittaa kuin aivan uunituoreista.
VastaaPoistaCagliostron linna on kyllä kertakaikkisen upea toimintaleffa, ehkä paras animoitu sellainen koskaan. Mieluusti tekisi itsekin mieli alkaa laajemmin noita Lupinin leffaversioita ruotimaan, sillä muistaaksni siellä oli monenlaista muutakin kiinnostavaa mestaria puikoissa. Lupinistahan taitaa olla tulossa tänä vuonna uusi tietokoneanimoitu leffakin, joten siinä varmaan ihan hyvä tekosyy itsellekin tutustua tarkemmin aiheeseen.
Oletkos muuten koskaan nähnyt sellaista ranskalaista animaatiota kuin Kuningas ja satakieli? Katsoin itse sen vasta Cagliostron linnan jälkeen, ja Miyazaki on selvästi imenyt valtavasti vaikutteita nimenomaan tähän leffaan. Siinä alkuperäisessähän tyttö ja paika yrittää paeta pahaa kuningasta surrealistisen eeppisestä linnasta.
Joo. Olen nähnyt Kuningas ja satakieli -elokuvan versiot, ja Miyazaki tosiaan on ottanut siitä ensimmäisestä vaikutteita Cagliostron linnaan, kuten lattialuukut, pohjoistornin muoto, hissi, tytön pakkoavioliitto yms. Leffassa on lisäksi ripaus Hitchcockin Varkaitten paratiisia ainakin miljöön osalta. Muistakin Miyazakin töistä löytyy pieniä lainauksia länsimaisista elokuvista ja animaatioista. Esimerkiksi se Miyazakin robottisoturi, joka esiintyy sekä Lupinissa (Jakso 155) että Laputassa, on saanut vaikutteita Fleischerien Teräsmies -lyhäristä The Mechanical Monsters.
PoistaMielestäni Cagliostron takaa-ajoa lainataan elokuvassa Erittäin salainen (1981), jossa Bond rymistelee keltaisella Citroënilla pitkin maalaisteitä konnat perässään.
Itse olen yrittänyt vähän tuoda omalta osaltani Lupinin historiaa esiin viimeisen vuoden ajan blogissani, koska hahmo on ollut nyt poikkeuksellisen paljon pinnalla Japanissa, Amerikassa ja Euroopassa. Osuutta siihen on ollut Lupinin luojan menehtymisellä, kahdella tv-elokuvalla ja tuolla mainitsemallasi tietokoneanimoidulla leffalla, joka on jo myyty levitettäväksi Filippiineille, Thaimaaseen, Italiaan, Ranskaan ja Espanjaan. Vaikuttaa siltä, että tämä kansainväliseen levitykseen suunnattu leffahanke on syynä siihen, että esim. Ranskassa Cagliostron linna ja Mamo pääsivät jopa esityskierrokselle muutamiin elokuvateattereihin. Suomessakin Kino Engel esitti Cagliostron linnaa muutaman illan viime keväänä.
Animaatio blogissani on linkki luomalleni Lupin III –fanisivustolle, johon olen kerännyt kaikki mahdolliset Lupinia koskevat suomenkieliset arvostelut ja artikkelit, jotka olen käsiini saanut. Lisäksi sieltä löytyy omia kirjoituksiani ensimmäisiin Lupin III -elokuviin liittyen, käännöksiäni ja paljon muuta. Jos siis mestarivarkaan värikäs historia kiinnostaa laajemmin, niin kannattaa käydä vilkaisemassa fanisivustoani.