The Fanatic (2019)

"Täytyy käydä kakalla."

En tiedä, tunteeko tai muistaako kukaan enää sellaista ikivanhaa nu metal -yhtyettä kuin Limp Bizkit, joka oli joskus vuosituhanteen vaihteessa valtavassa nosteessa ennen koko genren armahtavaa kuoliniskua pitkän aikaa ennen seuraavan vuosikymmenen aamunkoittoakaan. Kyseisen tanssi- ja humppaorkesterin "laulajana" hääräsi sellainen kaveri kuin Fred Durst, joka heilutteli säännöllisesti karvaista naamaansa MTV:llä ja treffasi Britney Spearsin kaltaisten musiikillisesti huippulahjakkaiden ja aitojen taiteilijasielujen seurassa.

Omaa sisäistä taiteellista taipumustaan vanha kunnon "Fredi" on ilmentänyt lukuisten musiikkivideoiden ja pienten cameoiden ohella myös tällaisen huikean jännittävän trillerin muodossa, jonka pitäisikin perustua ainakin osittain tositapahtumiin. Kriitikot ja yleisö ovat miehen hengentuotoksen jo ehtineet laajalla rintamalla täysin lyttäämään, mutta itse uskoin vanhan veijarin vilpittömyyteen siinä määrin, että koin The Fanaticin kohdalla ainakin yhden katselukerran sekä arvostelun oikeutetuksi.

The Fanatic kertoo nimensä mukaisesti fanaattisesta fanista ja stalkkerista, joka on kehittänyt itselleen pakkomielteen Hunter Dunbar -nimiseen julkkikseen. Kun kyseinen hyypiö sitten kertaalleen sattuu rähisemään tunkeilevalle ihailijalleen, päättää fani - nimeltään Moose (=Hirvi) - ottaa oikeuden omiin vapiseviin käsiinsä ja näyttää idolilleen kaapin paikan. Moosen elämä ei noin puolin ole muutenkaan kovin hääppöisissä kuosissa, sillä tyttöystävän kanssa aika kuluu lähinnä väitellessä ja kulmakunnan kovikset pummivat mieheltä rahaa tuon tuostakin. Vähemmästäkin on kuulkaas astuttu sen viimeisen rajan yli!

Ollaanpa nyt kerrankin tosi rehellisiä: The Fanatic on elokuvana täyttä roskaa, se ei periaatteessa kerro yhtään mistään, trilleri-tittelistä huolimatta tässä ei ole aitoa jännitystä tai syvyyttä juuri yhtään, eikä käsittämättömästi salamannopeudella laidasta laitaan loikkiva tunnelma yhtään ainakaan edellisten suhteen asiaa helpota. En esimerkiksi voi suin surminkaan ymmärtää, mikä kumma kieroutuma sai Durstin maalaamaan tarinan roistosta säälittävän uhrin ja säälittävästä uhrista roiston, sillä kaiken inhimillisen järjen mukaan tällaisessa jännäriksi tarkoitetussa leffassa kuvion pitäisi mennä juuri päinvastoin. Viimeisen vartin kohdalla viimeiset järjen rippeetkin pakenevat tästä elokuvasta Durstin ruoskiessa katsojaa täydellisen hulluuden partaalle toinen toistaan naurettavammilla käänteillä ja lopputwisteillä, jotka saisivat M. Night Shamalamamaankin ripuloimaan silmillään ja korvillaan.

Niistä oikeasti hyvistä ja viihdyttävistä puolista on kuitenkin vaikka ihan vain näin lopuksi mainittava pääosaa autistisena fanina parhaalla mahdollisella Nicolas Cage -vaihteella vetävä John Travolta, jota tuskin on koskaan nähty tai kuultu yhtä mielipuolisessa roolissa. Pelkkä Travoltan hävettävän seksikäs tupee yhdistettynä tämän kirjavan värikkääseen paitaan saa hihittämään myötähäpeästä, mutta yhdistettynä törkeään ylinäyttelyyn ja auteur-Durstin itsensä kynäilemään vaivaannuttavan kamalaan käsikirjoitukseen voi Travoltalle povata jo nyt vuoden 2019 tahattomalla tavalla koomisimman pääosasuorituksen erikois-Razzieta. Miettikääpä tätä: kirjaimellisesti ensimmäinen asia, mitä Travolta tässä päästää suustaan, on: "Täytyy käydä kakalla".

Kiitos tästä, Fred Durst!


Arvio: 2/5


THE FANATIC, 2019 USA
Ohjaus: Fred Durst
Käsikirjoitus: Dave Bekerman, Fred Durst
Näyttelijät: Ana Golja, Devon Sawa, Jacob Grodnik, James Paxton, Jessica Uberuaga, John Travolta, Josh Richman