Kansakunnan synty (1915)

Ah, olinpa minä typerä aloittaessani näiden D.W. Griffithin pitkien ohjaustöiden arvostelun käymättä ensin läpi tätä kaikkein kuuluisinta ja vaikutusvaltaisinta kaikista. Kansakunnan synty oli ilmestyessään pelkästään lukuina suurinta ja edistyksellisintä elokuvaa, jota tuohon aikaan oli koskaan nähty: satojen tuhansien tuotantobudjetilla kustannettiin satojen avustajien armeijat massiivisiin joukkokohtauksiin sekä vakuuttavan autenttiset lavasteet Griffithin kolmituntisiksi paisuneiden sotavisioiden toteuttamiseksi. Useista ohjaajansa pääteoksessaan esittelemistä tekniikoista tuli myöhemmin yleisesti käytettyä taiteenlajinsa peruskielioppia ja useista tämän avustajista suuria nimitekijöitä alallaan.

Griffithin mammutin pahamaineisesta pituudesta on kuitenkin jo näin ensialkuun sanottava, ettei koko kolmituntista komeutta suinkaan ollut alunperin suunniteltukaan katsottavaksi yhdeltä istumalta vaan historiankirjoihin on jäänyt maininta useammasta, yleensä kahdesta erillisestä näytöksestä. Toisinaan puolikkaita on näytetty myös omina erillisinä kokonaisuuksinaan sekä yksittäisiä kohtauksia opetusmateriaalina kouluissa.

Mikäli nimi ei jo paljastanut, on Kansakunnan synnyssä kysymys Yhdysvaltojen taannoisesta sisällissodasta. Pääosassa tarinassa ovat Stonemanin ja Cameronin perheet rintamalinjojen eri puolilta. Kumpikin jäsenineen päätyy ottamaan osaa niin romantisoidun sankarilliseen taisteluun itseensä kuin käynnissä oleviin suurempiin yhteiskunnallisiin mullistuksiin, orjien vapauttamiseen sekä modernin amerikkalaisen yhteiskunnan peruskiven lyömiseen.

Eipä varmaan tule kenellekään herran vuonna 2018 leffoja katsovalle yllätyksenä Griffithin tekniikan olevan nykysilmään kauhean vanhanaikaista ja yliyksinkertaista katsottavaa. Omasta mielestäni se on kuitenkin samalla juuri tarpeeksi kehittynyttä kertomaan näin kunnianhimoinen ja monimutkainen tarina kunnialla loppuun asti ilman turhaa nikottelua. Itse jopa viihdyin ensimmäisen puolikkaan parissa enkä kokenut tarinaa missään kohtaa turhan vaikeaselkoiseksi tai varsinaisesti edes kovin tylsäksi. Billy Bitzerin kuvaus esimerkiksi edustaa aikansa parasta osaamista, suuret tuotantoarvot näkyvät pikkutarkkana puvustuksena, iki-ihana Lillian Gishkin vilahtaa aina välillä kuvissa ja tulevaisuuden suurnimet Erich von Stroheim sekä Raoul Walsh hääräävät kameran toisella puolella apulaisohjaajina.

Pitkä matka ollaan siis tultu muinaisilta kouluajoilta, jolloin itsekin vain yksinkertaisesti vihasin tätä elokuvaa. Näin tässä näköjään käy kun tarpeeksi vanhaksi vain tulee. Tätä seuranneessa Suvaitsemattomuudessa täydellisyyteen hiottua ristikkäisleikkausta jää tällä kertaa kuitenkin haikeasti kaipaamaan.

Uskokaa tai älkää, on jälkimmäinen puolikas kahdesta se tunnetumpi sekä omasta mielestäni myös kierolla tavalla viihdyttävämpi. Viimeiset puolisentoista tuntia nimittäin seurataan sodan tuhoaman kansakunnan jälleenrakennusta, mutta tällä kertaa kahleistaan vapautetut ja erityisen eläimellisinä ja turmeltuneina kuvatut blackface-vähemmistöt terrorisoivat valtoimenaan jaloa ja rehellistä valkoista enemmistöä. Vapauttajiksi kuitenkin saapuu viime hetkellä itse Ku Klux Klan huppumiehineen ajamaan inhat nigsterit meidän naisten kimpusta.

Tiettävästi jälkimmäinen osuus perustuu erilliseen romaaniin eikä se sellaisenaan alunperin olekaan Griffithin itsensä kirjoittama. Siitäkin huolimatta Kansakunnan synnyn räikeä rasismi nostatti valtavan äläkän jo ilmestymisaikanaan ja syyttävät sormet osoittivat nimenomaan Griffithiin itseensä. Edelleen lisävahinkona miehen romantisoitu kuvaus tuli antaneeksi sysäyksen Ku Klux Klaanin uudelle tulemiselle sekä mustien kansalaisoikeuksien kaventamiselle. Kansakunnan synnyn seurauksille tuskin löytyy kannattajia, mutta omasta mielestäni elokuvan rasistisuus lähinnä hymyilytti tahattomasti silkalla vilpittömällä epäkorrektiudellaan ja kamaluudellaan. Ilmeisesti Griffith ei itse edes täysin ymmärtänyt teoksensa kieroutuneisuutta sitä tehdessään ja yleisön reaktiot tulivat tälle siksi kuin täysin puskista.

Tulkoon tähän loppuun kuitenkin vielä erikseen lohkaistuksi, että pahempaakin on tullut vuosien varrella nähtyä, tietäisitte vain miten paljon pahempaa. Silti, ei Kansakunnan syntykään missään nimessä mikään mestariteos ole, maailman vaikutusvaltaisin yksittäinen leffa kyllä, mutta täydellinen ja virheetön ei todellakaan. Jälleen kerran, jos tähdet pitäisi mitoittaa silkan historiallisen merkityksen mukaan, tulisi Kansakunnan synnylle ehdottomasti täydet viisi kappaletta. Itse kuitenkin mitoitan sen elokuvana enintään neljän arvoiseksi.


Arvio: 4/5


THE BIRTH OF A NATION, 1915 USA
Ohjaus: D.W. Griffith
Käsikirjoitus: D.W. Griffith, Frank E. Woods
Näyttelijät: Henry B. Walthall, Lillian Gish, Mae Marsh, Miriam Cooper