Seikkailu aarresaarella (1971)

Koska Toein samalla animaatiotiimillä tuottama Saapasjalkakissa oli aikoinaan valtaisa menestys, päätettiin rautaa takoa vähän lisää kun se kerran oli vielä kuumaa. Samoihin aikoihin tämän kanssa tuotettiin kyseiselle teokselle Hopeanuolen ohjaajan johdolla ensimmäistä heikompi jatko-osakin, mutta sen sijaan haluan itse keskittyä tähän huomattavasti kiinnostavampaan Hayao Miyazakin ja kumppaneiden näkemykseen Robert Louis Stevensonin Aarresaaresta. Tällä kertaa kunnia elokuvan ideasta on annettu tulevalle mestarille itselleen, joka animoinnin lisäksi teki aiheesta kokonaisen sarjakuvankin. Tällä kertaa selvien Studio Ghibli -viittausten lisäksi on syytä kiinnittää huomiota myös tämän ohjanneeseen Hiroshi Ikedaan, josta tuli myöhemmin Nintendon iso pomo ja tästä leffasta tarinan mukaan suora inspiraatio The Legend of Zelda: The Wind Wakerille.

Mikäli Saapasjalkakissa on jo tässä vaiheessa tuttu, seuraa Seikkailu aarresaarella hyvin läheisesti sen jalanjäljissä, eli paljon puhuvia koomisia eläinhahmoja sekä muutama ihan tarttuva laulukin, mutta tällä kertaa liikutaankin rohkeiden pikkulasten ja sympaattisten merirosvojen ihan kirjaimellisesti satukirjamaisesti kuvitetussa maailmassa. Viimeinen ei siis ole mikään moite vaan, päinvastoin kehu. Seikkailu aarresaarella on jo silkan persoonallisen ja värikkään tyylinsä puolensa enemmän kuin mielekästä katseltavaa, eikä animaation tason huima parantuminen jo valmiiksi komeasta Saapasjalkakissasta ainakaan kokonaisuutta heikennä.

Miyazakin ja kumppaneiden itsensä näköisen tarinan päähenkilö on Jim-niminen poika, joka lähtee yhdessä hiiriystävänsä kanssa seikkailuun löydettyään aarrekartan vanhan merirosvon kätköistä. Matkan varrella kaksikko törmää kapteeni Silverin johtamiin eläinrosvoihin ja päätyy lopulta näiden vangiksi. Vankeudessa Jim kohtaa Kathy-nimisen Ghibli-tytön prototyypin, joka liittyy Jimin ja merirosvojen seikkailuun kohti kartan osoittamaa kaukaista autiosaarta. Seuraa kilpajuoksu siitä kuka lopulta ehtiikään ensin tuon satumaisen aarrekätkön luo.

Tällä kertaa ongelmaksi kohoaa alussa varsin heppoinen käsikirjoitus, joka ei hahmoille juuri syvyyttä anna ja käynnistyy muutenkin vähän turhan hitaanlaisesti kuin märkä ruuti. Toisaalta tarinan edetessä taso alkaa nopeasti vain parantua paranemistaan kunnes viimeistään keskivaiheilla tulevan tanssikohtauksen tienoilla mestari Miyazaki tarttuu itse animointivuoroon ja perinteiseen tapaan äärimmilleen vedetyn humoristisen toiminnan ja jännityksen kanssa loppu meneekin kuin siivillä. Itse asiassa finaalia kohti yltyvä virtuoosimainen viihdetykitys oli jo niin herkkua silmille ja korville, että annoin alkupään viivyttelyn nopeasti kokonaan anteeksi ja tunsin jo oikeasti nauttivani olostani.

Edeltäjänsä tavoin myös merirosvohupailu Seikkailu aarresaarella on hyvin pienille lapsille suunnattu, mutta en näe mitään syytä miksei tästä pystyisi aikuinen ihminenkin iloitsemaan, kyseessähän on loppujen lopuksi selvästi suurella rakkaudella ja teräksisellä ammattitaidolla tuotettua hauskaa ja vauhdikasta seikkailuanimea, jonka perintö elää vaikutusvaltaisten tekijöidensä kautta vahvana monissa meillä paremmin tunnetuissa Ghibli-leffoissa ja Nintendon videopeleissä yhä tänäkin päivänä.


Arvio: 4.5/5


DOBUTSU TAKARAJIMA, 1971 Japani
Ohjaus: Hiroshi Ikeda
Käsikirjoitus: Hiroshi Ikeda, Kei Iijima
Näyttelijät: Asao Koike, Eiko Masuyama, Hitoshi Takagi, Jôji Yanami, Kousei Tomita, Minori Matsushima, Naozumi Yamamoto, Nishikibito Tamura, Sôko Tenchi, Takuzô Kamiyama