Breaking the Waves - aallonmurtaja (1996)

Lars von Trier, tuo Juutinmaan oma kaukukakara tuli edellisellä menestyksekkäällä elokuvallaan luoneeksi nahkansa täysin uudelleen perustuksiaan myöden. Vähän sen jälkeen mies ehti muiden maanmiestensä ja -naistensa kanssa kirjoittamaan vanhanaikaisesta studiojärjestelmästä irtiottoa hakevan Dogma 95 -manifestin ja käynnistämään nimeä kantavan taiteellisen liikkeenkin. Menemättä turhan yksityiskohtaisuuksiin tuon kyseisen manifestin sisällöstä, käytännössä dogmaelokuvalla tarkoitetaan dokumentaarisempaa otetta hakevaa luonnonvalossa ja aidossa ympäristössä käsikameralla kuvattua karun realistista tyyliä. Näin ollen niille totutuille ohjaajan makeille kikkailuille voidaankin jo tässä vaiheessa heittää hyvästit.

Pahan pojan osaavissa karvaisissa kätösissä ei tosin keinotekoisella estetiikalla niin väliäkään, sillä lopputulos todennäköisesti päräyttäisi vaikka perunalla kuvattuna. Niin pitkälle ei Breaking the Wavesin kohdalla kuitenkaan kaikessa brutaaliudessaankaan mennä, sillä kyseessä on periaatteessa eräänlainen tekijänsä näkemys vanhasta tutusta Carl Theodor Dreyerin uskoa ja rakkautta ikimuistoisella tavalla käsittelevästä Sanasta aikansa kaikin puolin laadukkaalla näyttelijäkattauksella. Itse asiassa pääosaa esittävä Emily Watson pääsikin roolisuorituksellaan aina Oscar-ehdokkaaksi asti, mutta hävisi Fargon Frances McDormandille. Mielenkiintoisena triviatietona Breaking the Wavesista on tehty myös oopperasovitus vuonna 2016, joka alkuperäisteoksen tavoin on kerännyt runsaasti kiitosta omalla alallaan.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 70-luvun Skotlantiin ja sen vanhoillisempiin kalvinistisiin seutuihin, joissa naisia kohdellaan kirkoissa vielä toisen luokan kansalaisina, usko on karun ankaraa ja Jumala vihaa omaa luomustaan. Emily Watsonin esittämä lievästi jälkeenjäänyt ja viaton nainen tapaa rukoilla ja keskustella rakastavan Jumalansa kanssa omalla erikoisella tavallaan. Erään kerran yksinäisyydestä kärsivä nainen tulee rukoilleeksi öljylautalla työskentelevän miehensä pikaista paluuta, ja kuinka ollakaan mies palaa onnettomuuden seurauksena kuoleman kielissä ja lähes täysin halvaantuneena.

Tästä kohdin oikeasti alkaakin vasta varsinainen tarina, mutten osaa tiivistää sitä mitenkään järjellisesti spoilaamatta liikaa, joten jätän tämän vain tähän. Ohjaajan myöhemmät leffat tuntien ei kuitenkaan tulle kenellekään yllätyksenä jälkimmäisen puolikkaan pyörivän naisen uhrauksen, seksuaalisten perversioiden ja jo aiemmin esiteltyjen hengellisten teemojen ympärillä. Koruttoman riisuttu kuvaustyyli tuo kaiken niin lähelle katsojaa, että tätä katsoessa melkein pystyy tuntemaan näyttelijöiden hengityksenkin niskassaan. Mitenkään maalauksellista tai erityisen taiteelliseksi tarkoitettua antia ei varsinaisesti nähdä saati kuulla juurikaan, joten pelkästään siinä mielessä tämän luulisi olevan kenen tahansa katsottavissa.

Olen lukenut Lars von Trierin pyrkineen Breaking the Wavesissa uskonnolliseen elokuvaan ilman ihmeitä, vaikka lopputuloksessa sellaisia periaatteessa nähdään useampikin. Katsojan itsensä pähkäiltäväki ja tulkittavaksi on vain jätetty, onko niissäkin kyse vain sattumasta, korkeampien voimien väliintulosta vai jostakin aivan muusta.

Kaikesta edellisestä riippuen tai peräti riippumatta olen enemmän kuin yllättynyt miten moniulotteinen Breaking the Waves pohjimmiltaan onkaan: toisaalta tätä voi katsoa hengellisenä teoksena ihmisen ja henkisen suhteesta, toisaalta kertomuksena uskon ja rakkauden voimasta sekä toisaalta provokatiivisena eroottisena mustana komediana parhaaseen Lars von Trier -tyyliin. Itse uskon, että tähän on vähän haettu inspiraatiota japanilaisista klassikoistakin, erityisesti Kenji Mizoguchin teoksista. Kaikki on itselleni vain plussaa plussan päälle.

Jos pitäisi tiivistämän tuntoni Breaking the Wavesin suhteen ytimekkäästi kahteen suomen kielen sanaan, olisivat ne "maineensa" ja "veroinen".


Arvio: 5/5


BREAKING THE WAVES, 1996 Tanska, Iso-Britannia, Ranska, Hollanti, Norja, Islanti
Ohjaus: Lars von Trier
Käsikirjoitus: Lars von Trier, Peter Asmussen
Näyttelijät: Adrian Rawlins, Emily Watson, Jean-Marc Barr, Katrin Cartlidge, Stellan Skarsgård