maanantai 23. joulukuuta 2019

The Transformers: The Movie (1986)


"You know what I did this morning? I played the voice of a toy. I play a planet. I menace somebody called Something-or-other. Then I'm destroyed. My plan to destroy Whoever-it-is is thwarted and I tear myself apart on the screen."
Näin runoili elonsa päättymistä levollisena odotteleva Orson Welles huvittuneena kuolinvuoteellaan. Transformers: The Moviessa legendaarisen karismaattisena radioäänenä alunperin maineeseen noussut mestari esittää Kuolontähteä muistuttavaa puhuvaa jättiläisplaneettaa, joka voisi jonkun kieroutuneemman alitajunnassa tuoda mieleen suoranaisen peräreiänkin. Orson Wellesin äänellä puhuva anus... koettakaapa saada kuva mielestänne. Tässä robotit vieläpä astuvat sisään tuohon inhaan tuhon ja kuoleman kylväjään, joten oikealla asenteella katsottuna muuttuvien lelujen seikkailuista irtoaa monimieliselle ainakin parit tahattomat hymähdykset jos ei muuta.
Transformereiden redusoiminen silkaksi kokoelmaksi pikkutuhmia peppuvitsejä olisi kuitenkin melkoinen rikos itse elokuvaa kohtaan, joten ei nyt aleta. En ole henkilökohtaisesti tutustunut franchiseen niitä hassuja oheistuotteita syvemmälle, joten en osaa sanoa missä määrin leffa noudattaa sen alkuperäisen määrittelemiä suuntaviivoja tai mihin väliin tämä kaanonissa sijoittuu. Ainut asia mitä Transformersista oikeasti tarvitsee kenenkään tietää on, että kyseessä on puolitoistatuntinen lelumainos, joka on lähes täysin alusta loppuun leluvalmistajien tarpeiden sanelema ja siksi periaatteessa kenen tahansa katsottavissa vaikka alkuperäisen sarjan tuntemus vähäisen juonen kärryillä pysymiseen roimasti auttaakin.
Mitä Hasbro ja kumppanit sitten mainokseltaan halusivat, oli esitellä mahdollisimman paljon uusia hahmoja sekä eliminoida siinä sivussa vanhoja vakiintuneita suosikkeja niiden tieltä silkan kapitalismin nimissä. Transformers: The Movie onkin siksi jo lähtökohtaisesti tunnelmaltaan yllättävänkin synkkä ja aikuismainen teos, vaikka siitä omat hupsut ja humoristiset hetkensäkin toki löytyy, kuten eräässä kohtauksessa nähtävä tanssiva robottiheimo sekä joukko puhuvia leludinosauruksia. Edellisten näkeminen vain muutamaa kohtausta suosikkihahmojensa kuoleman jälkeen on täytynyt olla aikonaan monelle lapsikatsojalle todella hämmentävää kamaa. Asiaa ei tietenkään auta, että alkuperäisessä versiossa kiroillaankin solkenaan.
Omasta mielestäni Transformers: The Movie ei kuitenkaan ole laisinkaan niin tylsä tai kömpelö markkinointikikka kuin voisi sen taustat tuntien helposti ajatella. Japanissa Toeilla tuotettu sikäläisistä perinteistä ammentava animaatio on esimerkiksi parhaimmillaan pahuksen näyttävää ja vauhdikasta robottiäksöniä etenkin tällaisen vanhan liiton animea rakastavan ikälopun otakun silmään, eikä ääninäyttelijöissäkään ole tippaakaan valittamista. Itse asiassa Leonard Nimoyn, Eric Idlen, Scatman Crothersin sekä Orson Wellesin läsnäolo nyt yksistään riittää tekemään tästä pahuksen mielekkään katsella ja kuunnella, mutta kun mukaan on eksynyt vielä ihanan vilpitön ja hömelö kasarisoundtrack Stan Bushin tulkitsemine tarttuvine tukkahevibiiseineenkin. Uskokaa tai älkää, mutta korni yhdistelmä toimii ihan aikuisten oikeasti.
Mikäli taas varsinainen juoni itsessään kiinnostaa, on kyseessä tarina tappelevista leluroboteista, jotka vain sattuvat kohtaamaan tällä kertaa sen yhden vieläkin isomman ja pahemman mörssärin. Koko juttu on pähkinänkuoressa juuri niin yksinkertainen kuin miltä se kuulostaa, suuri osa leffastakin kulutetaan silkkaan toimintaan ja räjähdyksiin. Star Warsin perinnöstä armottomasti ammentava kömpelöhkö käsikirjoitus taitaakin olla ainut Transformersin mainitsemisen arvoinen kompastuskivi, joka kuitenkin jää hyvin vahvasti niiden onnistuneempien aspektien varjoon ja jo siksi melko vähäpätöiseksi kritiikiksi. Oikeasti tämä höntti animeversio on helposti koska tahansa viihdyttävämpi ja elokuvana onnistuneempi kuin yksikään niistä Michael Bayn myöhemmistä tehostepieruista.


Arvio: 4/5


TRANSFORMERS: THE MOVIE, 1986 Japani, USA
Ohjaus: 
Nelson Shin
Käsikirjoitus: 
Ron Friedman
Näyttelijät: 
Arthur Burghardt, BJ Davis, Corey Burton, Eric Idlel, Frank Welker, Gregg Berger, Jack Angel, Judd Nelson, Leonard Nimoy, Lionel Stander, Michael Bell, Norman Alden, Orson Welles, Paul Eiding, Peter Cullen, Robert Stack, Roger C. Carmel, Scatman Crothers, Susan Blu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.