Manderlay (2005)

Manderlay jatkuu kirjaimellisesti siitä mihin amerikkalaista ryöstökapitalismia ja montaa muuta tähtilipun maan henkistä syylää kritisoiva Dogville aiemmin jäi. Viime kerralla Nicole Kidmanin esittämä pikkukylän orjaksi alistettu ja siitä vapautunut Grace saapuu Bryce Dallas Howardiksi muuttuneena gangstereineen Manderlayn puuvillaplantaasille, jossa vanha hyvän ajan orjatalous jatkaa yhä toimintaansa taannoisesta orjuuden virallisesta lakkauttamisesta huolimatta. Grace päättääkin ottaa tilanteen haltuunsa väkivalloin, nostaa mustat plantaasin uusiksi isänniksi sekä istuttaa näihin omat utopistiset käsityksensä demokratiasta ja ihmisarvosta.

Lars von Trierillä on munaa, pakko myöntää se jo itsekin. Pari vuotta aiemmin ilmestynyt Dogville herätti jo sellaisenaan klassisesta brechtiläisestä teatterista vaikutteita imeneellä minimalistisella tyylillään valtavasti hämmennystä ja kritiikkiä - ja kaverilla oli munaa jatkaa täsmälleen samalla linjalla myös tässä kyseisen teoksen jatko-osassa, mutta tällä kertaa näyttelijätkin on kätevästi menty vielä vaihtamaan vaikka tapahtumat jatkuvat täsmälleen siitä mihin edellinen loppui. Näin joutavaa kestoa ja selittelyäkin on voitu kätevästi trimmata edellisestä kun hahmot ja elokuvan tyyli ovat muutenkin jo valmiiksi tuttuja.

Oikeastaan olenkin melkein sitä mieltä, että kyseessä saattaa hyvinkin olla tekijänsä helppotajuisimpia ja samalla helpoimmin lähestyttäviä teoksia vuosikausiin, etenkin jos ensimmäinen sattuu olemaan jo valmiiksi lähellä sydäntä. Tällä kertaa von Trier on selvästi viitannut läntisen suurvallan ja erilaisten ideoloogien ikävän ylimieliseen tapaan tuputtaa ja pakottaa omia ihanteitaan muuhun maailman jos jonkinlaisen väkivallan ja indoktrinaation kautta, ikään kuin suorana viittauksena tekoaikaan meneillään olleisiin sotaisiin länsimaistamisprojekteihin Lähi-idässä. Näin jälkikäteen voi myös todeta von Trierin olleen harvinaisen tarkkanäköinen kritiikissään.

Manderlay voi näyttää ja kuulostaa Dogvilleltä, se voi olla virallisesti sille jatkoa ja käsitellä lähes täsmälleen samoja teemoja kuin sekin, mutta Manderlay ei ole uusi Dogville eikä ainakaan omasta mielestäni nouse aivan sen tasolle sen enempää ihanassa monitulkintaisuudessaan, näyttelyn tasossa tai tunnelmassaan. Von Trierin teoksen osakseen saamaa vähättelyä en kuitenkaan ymmärrä ollenkaan, ei tämä nyt missään mielessä erityisen kädetöntä tekoakaan ole. Rima edellisen suhteen on vain asetettu niin korkealle, että siihen hevin pystyy paha poika toistamiseen itsekään.


Arvio: 4/5


MANDERLAY, 2005 Tanska, Ruotsi, Alankomaat, Ranska, Saksa, Iso-Britannia
Ohjaus: Lars von Trier
Käsikirjoitus: Lars von Trier
Näyttelijät Bryce Dallas Howard, Danny Glover, Isaach De Bankolé, Willem Dafoe