Angry Birds -elokuva 2 (2019)

Henkilökohtaisesti lienee ollut viime aikoina siinä määrin perijouluista stressiä ja muuta kiirettä, että pakostikin nämä arvostelut ovat tainneet vääntyillä keskivertoa nenäkkäämpään ja kierompaan suuntaan silloinkin, kun itse arvosana teoksen kohdalla olisi parempaan päin. Angry Birdsin paluun kohdalla luulisi ehkä löytävän vihdoin ihan oikeaakin nipotettavaa, onhan kyseessä sen vuoden parin takaisen, yksinkertaiseen kännykkäpeliin perustuvan keskinkertaisen pelielokuvan jatko-osa, jolta kukaan täysjärkinen tuskin oikeasti halusi tai odottikaan yhtään mitään hyvää. Pieni sulkasato silloin tällöin tietää aina suurta huvia ja iloa tarpeeksi kyyniselle ja synkkämieliselle kirjoittajalle. Iloitkaamme siis, iloitkaamme!

Todella mielikuvituksellisesti nimetty Angry Birds -elokuva 2 jatkuu määrittelemättömän pitkän ajan sen ensimmäisen jälkeen. Siat ja vihaiset linnut ovat edelleen peleistä tutussa sodassa, vihaisesta punaisesta linnusta on tullut kansansa ihailema suuri sankari ja elämä jatkuu muutenkin omaan sotaisan rauhalliseen tahtiinsa päivästä päivään. Sitten sikojen saarelta ilmestyy viesti, jossa nämä tarjoavat linnuille tulitaukoa. Joku tai jokin on nimittäin päättänyt ottaa sekä lintujen että sikojen saaret haltuunsa, ja edellisestä osasta tuttujen sankareiden on uusien ystäviensä avustama tämä salajuoni estettävä.

Täytyy myöntää, että ennen alkutekstienkään katsomista olin jo ladattuine kakkalinkoineni valmis luopumaan kaikesta toivosta tämän teoksen suhteen, mutta sitten tapahtuikin jotain todella yllättävää, ja huomasinkin nopeasti, että silkan apinoinnin ja ideavarkauden sijaan Angry Birdsin tekijät ovat selvästi ottaneet riskin ja yrittäneet luoda oikeasti jotain todella uutta. Kun vielä miettii, miten olemattomasta lähdemateriaalista nyt puhutaan, voi lopullista saavutusta pitää vähintäänkin onnistuneena, vaikkei lopputulos joka saralla ehkä kirkkainta mahdollista elokuvataidetta olisikaan.

Jos nyt juonentapaiseen palataan hetkeksi, tuntuu kokonaisuus kuin valtavalta kokoelmalta irtonaisia ideoita, joilla katsojaa tykitetään vanhan hyvän ajan malliin vähintäänkin sellaiseen tahtiin, ettei epäonnistuneiden vitsien rumpu- ja sarjatulessa meinaa edes huomata suurimman osan totaalista epäonnistumista, sillä jostain aina singahtaa niiden vastineeksi vähintäänkin toimiva, toisinaan jopa ääneen naurattava oivallus, joka yksinään riittää oikeuttamaan kaiken säheltämisen ja puolihallitsemattoman kaaoksen.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa loppuvaiheilla tuleva vessakohtaus, jossa sankarimme ovat naamioituneet dodolinnuksi kotkien pyörittämässä linnakkeessa ja yrittävät saada avainkorttia pisuaarilla olevalta vartijalta. En muista koko kuluneena vuonna nauraneeni yhtä paljon yksittäiselle kohtaukselle; jos ensimmäinen Angry Birds oli vielä varovaista mainosta sille pelisarjalle, on tässä komedian ajoitus hiottu parhaimmillaan niin pitkälle, että jopa yksittäiset väliin upotetut pakolliset pissa- ja kakkavitsit saivat kerrankin lapsellisen viattoman hymyn leviämään kasvoille myös allekirjoittaneen stoalaisen kivettyneillä kasvolihaksilla.

Mitään parhaan käsikirjoituksen Oscaria on tosin turha tällekään lähteä povaamaan, sillä meno on parhaimmillaankin melko sekavaa, lyhyestä kestosta huolimatta pikku tipujen seikkailuista koostuvaa filleriä on eksynyt sekaan liikaan, eikä yhdestäkään hahmosta – uudesta tahi vanhasta – ole muutenkaan kovin syvälliseksi tuttavuudeksi. Laihahkon käsiksen puutteita on onneksi kuitenkin kyetty paikkaamaan poikkeuksellisen hauskalla ja kerrankin poikkeuksellisen osuvalla (alkuperäiskielisellä) dubbauksella sekä mielekkään värikkäällä animaatiolla, jollaista näkisi mieluummin useamminkin silkan tylsän harmaan sijaan, jota elokuvaväki tuntuu nykyisin yksisilmäisesti glorifioivan.

Mikä on tämä mystinen, sisälmyksiäni salakavalasti kalvava tunne? Olo on raukea, iloinen, inspiroitunut… kuin olisi herännyt aamukasteeseen jumalten ja sankareiden asuttamassa Avalonissa, nauttinut juovuttavaa hunajakastetta, tuota paratiisin maitoa Kublai Kaanin hovissa Xanadussa… tai vain nähnyt ennakko-odotukseni pettäneen hyvän, viihdyttävän elokuvan. Nautinko minä oikeasti näin paljon Angry Birdsin katsomisesta?


Arvio: 4/5


THE ANGRY BIRDS MOVIE 2, 2019 Suomi, USA
Ohjaus: Thurop Van Orman
Käsikirjoitus: Eyal Podell, Jonathon E. Stewart, Peter Ackerman
Näyttelijät: Awkwafina, Bill Hader, Danny McBride, Eugenio Derbez, Jason Sudeikis, Josh Gad, Leslie Jones, Nicki Minaj, Peter Dinklage, Rachel Bloom, Sterling K. Brown