Suvaitsemattomuus (1916)

Mikäli on koskaan katsonut mykkäelokuvia, on todennäköisesti kuullut D. W. Griffithin Kansakunnan synnystä ja siitä, miten elokuva aiheutti valtavan rasismin vyöryn ja herätti entistä raivokkaamman Ku klux klanin uudelleen henkiin lynkkauksineen päivineen. Vuotta myöhemmin ilmestynyt Suvaitsemattomuus sai nimensä mukaisesti inspiraationsa miehen edellisen elokuvan vastaanotosta ja sen arvaamattomista seurauksista. Toisin kuin yleensä väitetään, Suvaitsemattomuuden ei kuitenkaan ollut tarkoitus olla ohjaajan julkinen anteeksipyyntö edellisestä vaan pelkästään oma aihetta sivuava kokonaisuutensa.

Suvaitsemattomuus on valtavan massiivinen elokuva, ehkä yksi siihenastisen historian massiivisimmista. Pituutta tällä on melkein kolme tuntia, ekstroja varmaan lähemmäs kymmeniä tuhansia ja kaikki mahdollinen lavastuksista eeppisiin joukkokohtauksiin on viety niin pitkälle kuin tekoaikaan mahdollista. Alkujaan tästä suunniteltiinkin yli kahdeksantuntista useampaan osaan jaettua megalomaanista eepposta, mutta jakelijoiden vastalauseiden vuoksi ohjaaja päättikin tyytyä ”vain” kolmeen. Sekin oli tarpeeksi ajamaan Griffithin tuotantoyhtiöineen konkurssiin ja vuosikausia kestäneeseen velkakierteeseen.

Yli sata vuotta vanhaksi kolmituntiseksi elokuvaksi tämä toimiikin sitten yllättäen hyvin. Itse eeppinen, suvaitsemattomuutta käsittelevä tarina on tässä jaettu neljälle eri aikakaudelle, joiden kesken leikataan ristiin pitkin elokuvaa. Kuuluisimmassa osuudessa seurataan Babylonian mahtavan valtakunnan tuhoa, toisaalla seurataan Jeesuksen tuomitsemista, renessanssiajan pärttylinyön verilöylyä ja nykyaikaan sijoittuvaa tarinaa väärin tuomitusta gangsterista ja huoltajuusongelmista. Viimeinen oli alunperin oma erillinen lyhytelokuvansa, jonka ympärille kaikki muu luotiin vasta jälkikäteen.

Tämä elokuva on niin valtava ja ähkyksi asti tupaten täyteen ahdettu, ettei tästä oikeastaan pysty edes kunnolla tarraamaan mihinkään yksittäiseen näyttelijään tai yksityiskohtaan. Taidolla toteutettu ja uraauurtava ristikkäisleikkaus on Suvaitsemattomuuden isoin tähti ja suurin syy, miksi koko elokuvan tarina ylipäänsä jaksaa kantaa massiivisen kestonsa ajan. Tässä lisäksi nähdään suunnilleen kaikki sen ajan ja tulevan vuosikymmenen isoimmat tekijänimet Douglas Fairbanksista ja Lillian Gishistä Tod Browningiin ja Erich von Stroheimiin, joiden kunkin myöhempiin elokuviin tällä on tiettävästi ollut huomattava vaikutus.

Lyhyesti kai virsi kaunis. Tässä ei kaiketi kauheasti ajatonta perusteemaansa, kaikin puolin suuruudenhullun näyttävää toteutustaan ja mullistavaa leikkaustaan lukuun ottamatta paljoa tulkittavaa ja analysoitavaa taida ollakaan. Lähtökohtaisesti tämä on varmasti tarkoitettukin lähinnä kevyehköksi viihde-elokuvaksi ja sellaisena tämä toimiikin pientä tyhjäkäyntiä lukuun ottamatta huomattavan hyvin, ainakin näin vanhaksi elokuvaksi siis. Mikäli satut omaamaan kolme tuntia vapaata aikaa ja mielesi halajaa katsella yli satavuotiasta mykkää megatykitystä, tiedät mitä tehdä *vink*.



Arvio: 5/5

INTOLERANCE, 1916 USA
Tuotanto: D.W. Griffith
Ohjaus: D.W. Griffith
Käsikirjoitus: D.W. Griffith
Näyttelijät: Eleanor Washington, F.A. Turner, Julia Mackley, Lucille Browne, Mae Marsh, Mary Alden, Pearl Elmore, Robert Harron, Sam de Grasse, Vera Lewis