Salamaa ja jyrinää (1923)

Enää tässä vaiheessa en edes välitä selittää kuka tai mikä Harold Lloydin esittämä hahmo kulloisessakin elokuvassa on, sillä kyseessä on vain lähtökohtaisesti Harold itse, Chaplinin kulkurihahmon yläluokkainen vastakohta. Tällä kertaa mies eksyy keskelle eteläisen lomaparatiisin sisäistä kaaosta ja lyöttäytyy yhteen parrakkaan jättiläisen kanssa muodostaen Bud Spencerin ja Terence Hillin kaltaisen pysäyttämättömän vauhtiduon. Huumorimielessä Lloydin tämänkinkertainen teos leijailee miehelle ominaisen vauhdikkaan slapstickin ympärillä, joten aiheesta lienee turha selostaa sen tarkemmin.

Salamaa ja jyrinää onkin pohjimmiltaan isolla rahalla ja osaavammalla otteella tuotettua kertausta Meripojan elämästä, eli rikkaan ja hemmotellun valkoisen miehen seikkailuista villi-ihmisten kansoittamassa eksoottisessa maassa. Alkujaanhan tapahtumien oli tarkoitus sijoittua karikatyyrimäiseen Meksikoon, mutta Lloyd katsoi viisaimmaksi vaihtaa kuvitteelliseen banaanivaltioon välttääkseen loukkaamasta yleisöään. Niin tai näin, itse ainakin pidin Lloydin tavasta kuvata omituisesta hattumuodistaan ja loputtomista väkivaltaisista vallankumouksistaan tekoaikaan tunnettua etelän levotonta naapurimaataan, vaikkakin eri nimen alla. Itse asiassa Lloyd elokuvineen muistuttikin itseäni, miten olin jo unohtanut aloittaa meksikolaisen elokuvan ruotimiseen keskittyvän maratonini vuosia aiemmin. Tähän tullee muutos hyvinkin pian – ainakin toivottavasti!

Nolostuttaa myöntää, että katsoin Loydin elokuvan todellisuudessa jo eilen, mutten ehtinyt kirjoittaa siitä riviäkään ennen kuin vasta äskettäin. Ehkä niin oli myös parempi, sillä hyvin nukutun yön jälkeen mielipiteeni ehti asettua uomiinsa. Kaikenlaisen ruman ja inhottavan sijaan lienee ehkä diplomaattisinta todeta Salaman ja jyrinän asettuvan tekijänsä filmografiassa hyvälle keskinkertaiselle tasolle näyttävien ja kaikin puolin mukavien teosten joukkoon, jotka eivät kuitenkaan pysty kilpailemaan Buster Keatonin ja Charles Chaplinin kaltaisten tekijöiden saman ajan neronleimausten kanssa.

Note to self: Lisänolostuksena huomasin vasta tätä kirjoittaessani, että meninkin kirjoittamaan Lloydin elokuvista kronologisesti väärässä järjestyksessä, ja Turvallisuus viimeiseksi olisi kuulunut tehdä ennen tätä Hal Roachin ja Lloydin viimeisenä merkittävänä yhteistyönä syntynyttä rymysekoilua. Kakka tapahtuu, mutta eiköhän tästäkin toivuta.


Arvio: 3.5/5


WHY WORRY, 1923 USA
Ohjaus: Fred C. Newmeyer, Sam Taylor
Käsikirjoitus: Sam Taylor, Ted Wilde, Tim Whelan
Näyttelijät: Harold Lloyd, Jim Mason, Jobyna Ralston, John Aasen, Leo White, Wallace Howe