Kulkijan kultateillä (1926)

Mykän elokuvan koomikoista kuulee toisinaan puhuttavan yksinomaan kolmesta suuresta amerikkalaisesta, mutta todellisuudessa laadukasta tarjontaa oli olemassa yllin kyllin myös tuon Charles Chaplinin, Buster Keatonin ja Harold Lloydin muodostaman trion ulkopuolellakin. Epävirallisena neljäntenä suurena mainittakoon ensimmäisenä muuan Harry Langdon, tuo lapsenkasvoinen viaton ja söpö aikuinen mies, joka aloitti verrattain vähemmälle huomiolle jääneen uransa monen muun aikalaisen tavoin vaudeville-teatterissa, löi sittemmin läpi lyhytelokuvien kulttihahmona ja lopulta myös pitkän elokuvan parissa niinkin myöhään kuin vuonna 1926, jolloin Kulkijan kultateillä hurmasi katsojat niin kotimaassaan kuin meillä Suomessakin.

Kulkijan kultateillä on tarina köyhästä vanhuksesta ja tämän lapsenkasvoisesta pojasta (Langdon). Varaton mies perheineen uhkaa joutua puille paljaille tämän maksamattomien velkojen vuoksi ja Harryn tehtäväksi jää keksiä isälleen nopea tulonlähde piskuisen perheyksikön pelastamiseksi. Harry päätyykin lopulta ottamaan osaa suureen näytösluontoiseen kävelykilpailuun, jonka pääpalkintona on sievoinen summa mainetta ja mammonaa – eikä vain pelastaakseen perheensä, vaan tehdäkseen samalla vaikutuksen rakastamaansa naiseen (nuori Joan Crawford).

Chaplinin ja Keatonin kaltaisten slapstickin mestareiden töihin tottuneelle Langdonin huumorin hidastempoisuus ja ”söpöys” saattaa tulla mitä täydellisimpänä yllätyksenä: monessa kohtauksessa ei vaikuta ensisilmäyksellä tapahtuvan mitään, Langdon ei harrasta näyttäviä stuntteja eikä tämä tukijoukkoineenkaan varsinaisesti koskaan ehtinyt muodostaan mitään viimeisen päälle hiotun tarinankerronnallisen nerouden erityistä keskittymää, vaikka Frank Capran kaltaisia nuoria huippulahjakkuuksia ja tulevaisuuden supertähtiä tähän harvalukuiseen eliittijoukkoon kuuluikin jo tässä vaiheessa.

Kärsivällisyys kuitenkin kannattaa, sillä vähän yskivästä alusta huolimatta Langdonin elokuvan upeimmat vitsit vetävät kekseliäisyydessään ja hauskuudessaan vertoja lähes mille tahansa muulle komedian klassikolle likimain koskaan. Viimeistään varsinaisen kilpailun alettua katsojaa aletaan johdonmukaisesti tykittää toinen toistaan persoonallisemmilla älynväläyksillä, joille ei vastaavaa helpolla löydä elokuvista tänä päivänäkään: eräässä kohtaa Harry esimerkiksi eksyy väärälle tielle ja keskelle lammaslaumaa, kiipeää miehenkorkuisen aidan yli vain jäädäkseen roikkumaan naulasta satoja metrejä korkealle kielekkeelle. Lopulta koko aita kieltokyltteineen romahtaa keskelle kilpailupolkua, jolloin muiden kilpailijoiden joukko päättääkin kääntyä kannoillaan Harrya lukuun ottamatta.

Voisin oikeasti alkaa ladella vastaavia kohtauksia vaikka kuinka paljon, mutta suosittelen lukijaa lämmöllä ennemmin tarkastamaan Langdonin hillittömän seikkailufarssin itse. Kaikista kohtauksista erityisen mainitsemisen arvoinen on kuitenkin kliimaksi, jossa kokonainen hurrikaani iskee pikkukaupunkiin ja Harry jää keskelle huojuvien, kaatuilevien ja lentelevien talojen sekamelskaa. Buster Keaton koetti vastaavaa Laivakalle nuoremmassa, mutta omasta mielestäni Langdonin näkemys on yhtä stunttia lukuun ottamatta Keatonin versiota kaikin kuviteltavissa olevin tavoin paremmin toteutettu.

Nolostuttaa sanoa tämä ääneen, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen koskaan näkemäni Harry Langdonin komedia, tätä ennen olin tuntenut miehen työt lähinnä nimeltä ja jonkin kolmannen tahon kirjoitusten kautta. Nyt olen sitä mieltä, että Langdonissa on ainesta jopa yhdeksi omista kautta aikain suosikkikoomikoistani; olen koska tahansa valmis ottamaan ennemmin hämmentävään surrealistiseen huumoriin mieltyneen vaatimattoman ja hiljaisen lapsenkasvoisen äijänkörilään kuin yhdenkään nykyajan stand up - komiikkaan erikoistuneen mukahauskan mesoajan. Harmittavasti Langdonin itsensä kultakausi jäi vain harmittavan lyhyeksi, kuten tulemme pian huomaamaan…


Arvio: 4.5/5


TRAMP, TRAMP, TRAMP; 1926 USA
Ohjaus: Harry Edwards
Käsikirjoitus: Frank Capra
Näyttelijät: Alec B. Francis, Brooks Benedict, Edwards Davis, Harry Langdon, Joan Crawford, Tom Murray