Ladyhawke - Legenda haukasta (1985)

Niille, jotka eivät tätä vielä tiedä, todettakoon jo tähän prologiksi Ladyhawken sisältävän Alan Parsons Projectin jäsenten tuottamaa musiikkia, joka ei muuten istu kokonaisuuteen sitten himpunkaan vertaa – jos varsinaisesti sitäkään. Tarinahan omituisen diskojytkeen takaa kuuluukin siten, että Richard Donner tuli kuvausmatkoillaan kuunnelleeksi yhtyeen musiikkia, ja koko projekti tämän kertoman mukaan yhdistyi miehen mielessä erottamattomasti juuri kyseisen orkesterin tuotantoon. Mikäli siis leuat loksauttavat käsittämättömät musiikkivalinnat hämmentävät katsoessa (ja ne myös sen tekevät!), voinee ainakin lohduttautua tiedolla, että ne toimivat omillaan varsin hyvin.

Nyt kun tärkein tulikin jo mainittua, voidaankin mennä itse elokuvan kimppuun. Kyseessä nimittäin on varsin perinteikäs ja omana aikanaan kohtuullisen suosittu kovien tuotantoarvojen fantasia- ja saturaina, joka ilmeisesti perustuukin erääseen valmiiseen satuun, jonka nimeä en juuri kirjoitushetkellä saa palautettua mieleeni. Kyseisessä tarinassa eurooppalaista keskiaikaa muistuttavassa maailmassa Rutger Hauerin ja Michelle Pfeifferin esittämät rakastavaiset on kirottu muuttumaan öisin sudeksi ja haukaksi. Yhdessä näiden päämääränä olisi kumota paha loitsu ja saada toisensa, mutta matkassa on mutka jos toinenkin.

Katsojan näköelimille seikkailu tarjoaakin sitten melkoista herkkua. Vaikka Donnerin teos ihan kirjaimellisesti hämmentävältä kuulostaakin, näyttää se parhaimmillaan maalauksellisen komealta kuin mikä – siitä suurin kiitos kuulunee ennen kaikkea mestarikuvaaja Vittorio Storarolle, jonka muista töistä mainittakoon vaikkapa Fasisti, Viimeinen keisari ja Ilmestyskirja. Nyt. Miten ja miksi tällainen kaveri on päätynyt halpisgenrenä tunnetun fantasian pariin voi vain arvailla, mutta jäljen voi ainakin kerrankin sanoa puhuvan puolestaan. Itse olisin vain toivonut fantasiaelokuvaan sopivampaa Technicolor-kuvausta ja yleensä värikkäämpää miljöötä tylsän realismin sijaan, mutta kaikkea ei kait voi saada.

Jos täysin väärässä leffassa soivaa musiikkia ei varsinaisesti lasketa tähän, ainut todella merkittävä valittamisen aihe itselläni tähän väliin voisi olla Matthew Broderickin ärsyttävä persoona, jota olen aina vihannut, mutta oikeastaan hyvin kirjoitettu dialogi sekä tietysti Rutger Hauerin pettämätön karisma onnistuvat pelastamaan tässäkin suhteessa paljon. Jos itse leffa vain olisi ollut parisenkymmentä minuuttia lyhyempi tai sisältävän muuten vain enemmän toimintaa jälkimmäisellä puoliskolla, ehkä tämä voisikin kuulua omiin satuleffojen suosikkeihini. Nyt keikutaan harmittavasti keskitason tuntumilla.


Arvio: 3.5/5


LADYHAWKE, 1985 USA
Ohjaus: Richard Donner
Käsikirjoitus: Edward Khmara
Näyttelijät: Alfred Molina, John Wood, Ken Hutchison, Leo McKern, Matthew Broderick, Michelle Pfeiffer, Rutger Hauer