Sieluja aikojen yössä (1925)

Cecil B. DeMille muistetaan meidänkin aikanamme ennen kaikkea historiallisten spektaakkelien mestarina ja nykyaikaisen Hollywood-blockbusterin kantaisänä. Vähemmän muistettavampana tekijänsä puolena mainittakoon tämän omituinen viehtymys erilaisiin romanttisiin hömppäelokuviin, joita tämä ohjasi huvikseen ja hyödykseen etenkin 20-luvun vaihteen epävakaampina alkuvuosina. Sieluja aikojen yössä sijoittuu DeMillen uralla tiettyyn taitekohtaan, jossa Hollywoodin suuret studiot hetkellisesti taakseen jättäneen suurohjaajan alitajunnassa poltteli inspiraatio kahden hyvin erilaisen genren luovasta yhdistämisestä…

Luova ja omaperäinen Sieluja aikojen yössä periaatteessa onkin, mutta erittäin kornilla tavalla. DeMillen teos alkaa kuvauksena onnettomasta avioliitosta, jossa nuori pari ei tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen edes petipuuhista. Mies tietenkin järkeilee tällä olevan jotain tekemistä kipeän kätensä kanssa, ja lääkärikäynnin ohella apua pyydetään itseltään Jumalaltakin. Sitten tietysti paljastuukin, että kaiken takana piileekin näiden entisessä elämässään kokema tragedia, jonka elämää suurempi voima on johdattanut piinaamaan näitä myös tulevaisuudessa.

En suoralta kädeltä muista nähneeni montaakaan yhtä höpsöllä idealla ja epämääräisen rönsyilevällä juonella varustettua mykkäelokuvaa, en ainakaan viime aikoina. Sen sijaan, että DeMille olisi vain tyytynyt tekemään romanttisen spektaakkelin, tämän piti kuin Suvaitsemattomuuden, Väsyneen kuoleman ja DeMille-parodiaksi esitetyn Mogulien leijonan inspiroimana koettaa huidella sekaisin täysin erilaisten tyylilajien ja miljöiden kanssa vähintäänkin käsistä karanneella intensiteetillä, eikä lopputulos periaatteessa viihdytä kuin tahattomasti – enkä varsinaisesti usko aikalaisyleisönkään sille juuri lämmenneen. Itselleni katsomiskokemus oli aikamoista tuskaa ja hikeä ihan näyttäviä historiallisia lavastus- ja puvustusratkaisuja lukuun ottamatta.

Sieluja aikojen yössä on käsittämätön elokuvataiteellinen unilääke, jonka koko olemassaoloa ei voi selittää muuten kuin tekijänsä akuutilla rahantarpeella. Ehkä tästä töräleestä voi kuitenkin sanoa, että se olisi voinut oikeasti olla paljon huonompikin, mutta samaa voi sanoa melkein mistä tahansa muustakin asiasta. Hauskana triviana itse romanttisen oksennuksen pääpari ei oikeassa elämässä tullut lainkaan toimeen, vaan kauniimpi osapuoli päätyi jopa nostamaan rumempaa vastaan oikeusjutunkin. Sieluja aikojen yössä oli samalla ensimmäisiä alan projekteja nuorelle Howard Hawksille, joka vielä tässä vaiheessa tyytyi sommittelemaan ja stailaamaan elokuvien välitekstejä.


Arvio: 2/5


THE ROAD TO YESTERDAY, 1925 USA
Ohjaus: Cecil B. DeMille
Käsikirjoitus: Beulah Marie Dix, Evelyn Greenleaf Sutherland, Howard Hawks, Jeanie Macpherson
Näyttelijät: Casson Ferguson, Jetta Goudal, Joseph Schildkraut, Julia Faye, Trixie Friganza, Vera Reynolds, William Boyd