maanantai 6. heinäkuuta 2020

Kehä (1927)


Vuokralainen siis nosti Alfred Hitchcockin välittömästi kotimaansa elokuvaohjaajain eliittiin ja toimii yhä tänäkin päivänä oivana osoituksena nerokkaan tekijänsä näkemyksen kypsymisestä hämmästyttävän lähelle myöhempää täydellisyyttään jo tämän nuoruusvuosina. Yhden onnistuneen teoksen jälkeen Hitchcockin teosten taso ja tyyli kuitenkin alkoi rajusti heilahdella laidasta laitaan, eikä Vuokralaisen tasoista esitystä nähty kuin vasta vuosikausia myöhemmin. Hitchcock itse luonnehti vuonna 1927 ilmestynyttä Kehää toiseksi varsinaiseksi ”Hitchcock-elokuvaksi”, mutta tästäkin voidaan todellisuudessa olla montaa mieltä.
Kehä on pikkuinen ja moneen kertaan nähty tarina ajattoman miehisestä urheiluhulluudesta sekä rakkaudesta kauniimpaan sukupuoleen. Jack on kulmakunnan kovin nyrkkisankari ja amatöörinyrkkeilijä, joka saa alkajaisiksi elämänsä selkäsaunan mystiseltä australialaiselta haastajalta. Myöhemmin tietysti paljastuu, että kehän ulkopuolella aussinyrkkeilijä mennyt iskemään silmänsä myös Jackin morsiameen, ja lopulta kaksikko päätyykin ratkaisemaan kolmiodraaman perinteisen englantilaisen herrasmiesetiketin mukaisesti klimaattisessa elämän ja kuoleman nyrkkeilyottelussa.

Hitchcockin nyrkkeilymelodraama on siitä erityinen teos, että kyseessä on harvoja ohjaajansa varta vasten itse itselleen kynäilemiä kertomuksia, vaikka pahat huhut tietävätkin kertoa tämän saaneen projektissaan apua virallisesti nimettömiksi jääneiltä tekijöiltä. Syytä järjestelyn poikkeuksellisuudelle ei periaatteessa tarvitsekaan kauaa miettiä, sillä silkassa kirjallisessa mielessä kasassa on melkoisen kesy ja moneen kertaan nähty esitys aiheestaan; miljööseen kuin miljööseen sijoitettu romanttinen kolmiodraama lienee ihan jo sellaisenaan yksi fiktion historian kulahtaneimpia yksittäisiä tarinanrunkoja.
Kehä ei olekaan kovin kaksinen elämys oikein millään mittarilla. Nerokkaan tekijänsä tuotoksena kerronnan taso ja erityisesti sen paikoittainen kekseliäisyys kuitenkin pelastavat jälleen paljon: Koko vaivattoman sulavasti etenevä elokuvahan esimerkiksi lataa jännitettä lopun kaksintaisteluun jopa sellaisella intensiteetillä, ettei lopullisesta mittelöstä meinaa silmiään irti saadakaan. Kyseessä onkin edelleen elokuvahistorian hienoimmista ja jännittävimmistä nyrkkeilyotteluista miesmuistiin. Ennen kliimaksiakin luonnollisesti nähdään erilaisten peilaavien pintojen kautta kuvattuja otoksia, mutta nämä ovatkin varsin pientä näpräilyä itse keskeisen konfliktin ja sen ratkaisun kannalta.
Toinen ”varsinainen” Hitchcock-elokuva ei siis varsinaisesti ole kuin kalpea aavistus tulevasta, mutta se on silti vähintään yhtä näkemisen arvoinen teos kuin mikä tahansa muukin Hitchin varhaisvuosien työnäyte. Vielä ei nimittäin olla päästy niihin oikeasti huonoihin ohjaajamestarin teoksiin edes käsiksi…


Arvio: 3/5


THE RING, 1927 Iso-Britannia
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Alfred Hitchcock
Näyttelijät: 
Carl Brisson, Forrester Harvey, Gordon Harker, Harry Terry, Ian Hunter, Lillian Hall-Davies

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.