Busterin miljoonat (1925)

Busterin miljoonien ensimmäisten kymmenien minuuttien kuluessa alkaa itse kullakin pakosti nousemaan pelko ja hämmennys puseroon, sillä elokuvan tyyli on kaikkea muuta kuin Buster Keatonin totuttua surrealistis-fyysistä tykitystä: valokeila on tällä kertaa jaettu kahden muun näyttelijän kanssa ja höhlän romanttisen komedian juonikin pyörii vain tylsästi päähenkilön raha- ja aviohuolien ympärillä ilman kekseliäisyyden häivääkään. Mitä ihmettä tämä on?

Totuus kuuluu, että tuottaja Joseph M. Schenck oli hankkinut itselleen oikeudet Broadwaylla suosittuun hömppäfarssiin omia komediatähtiään silmällä pitäen, ja lopulta teos päätyikin Keatonin itsensä ohjattavaksi tekijän itsensä harmiksi. Todellisuudessa kivikasvo vihasi koko näytelmää ja piti sitä kamala lähtökohtana omalle komedialleen, mutta päätyi lopulta hoitamaan inhoamansa pestin kunnialla loppuun kuitatakseen sillä vanhoja velkojaan Schenckille.

Varhainen välähdys tekijänsä neroudesta nähdään jo ensimmäisten sekuntien kohdalla tekoajalle poikkeuksellisessa Technicolor-kohtauksessa, jossa mies, nainen ja pikkuinen koiranpentu. Vuoden vierivät, mies ja nainen pysyvät näennäisen muuttumattomina, mutta koirasta on kasvanut miehen kokoinen roikale. Välitekstit valistavat katsojaa kertomalla miehen rakastavan naista, mutta epäröineen aina kertoa tälle todellisista tunteistaan. Sittemmin mies saa tietää rikkaan setänsä jättämästä perinnöstä – jonka tämä saa laillisesti itselleen vain menemällä naimisiin samana päivänä tiettyyn kellonlyömään mennessä.

Seuraavien kymmenien minuuttien ajalta ei mainittavaa ole. Alkuperäisessä versiossa Buster Keaton katosi horisonttiin valtava naislauma perässään, mutta koeyleisön reaktioiden seurauksena koomikkomestari taustajoukkoineen päätyi takaisin leikkauspöydän ääreen uuden kliimaksin kera. Lopullisessa versiossa Keaton juoksee jyrkkää rinnettä pitkin naisten armeijan lisäksi kokonainen vierivien kivien ja muun maa-aineksen alati kasvava vyöry niskassaan. Kyseessä on yksi koko Keatonin uran kuuluisimmista ja ansaitusti myös hauskimmista yksittäisistä gageista, joka käytännössä pelastaa yksistään koko elokuvan.

Luonnollisesti aivan loppuun lisättiin myös uusi paranneltu epilogi, joka ainakin paperilla kuulostaa äärettömät määrät alkuperäistä mielekkäämmältä: Busterin miljoonat palaa takaisin alkukohtauksen asetelmaan, jossa mies, nainen ja koira ovat yhdessä suuressa yhteiskuvassa. Tarinan keskeiset ongelmat on nyt ratkaistu ja mies on viimein vienyt morsiamensa vihille. Kun tuore aviopari kääntyy suutelemaan toisiaan, hyppää väliin miehen korkuinen koira nuolaisemaan kumpaistakin.


Arvio: 4/5


SEVEN CHANCES, 1925 USA
Ohjaus: Buster Keaton
Käsikirjoitus: Clyde Bruckman, David Belasco, Jean C. Havez, Joseph A. Mitchell, Roi Cooper Megrue
Näyttelijät: Buster Keaton, Ruth Dwyer, Snitz Edwards, T. Roy Barnes