torstai 2. heinäkuuta 2020

Alhambran tanssijatar (1921)


Espanjan legendaarisen Granadan ikeessä sijaitsevassa Eldoradon yökerhossa ihmisiä viihdyttää tumma ja eksoottinen tanssijatar nimeltä Sibylla, sairaan lapsensa hoitamiseen omistautunut köyhä äiti. Lapsen isä on kieltäytynyt tunnustamasta jälkikasvuaan toisen naisen kanssa hankkimansa tyttären järjestetyn rikkaan avioliiton purkautumisen pelossa. Todellisuudessa tytär ei ole kiinnostunut rahasta ja rikkauksista vaan yksinkertaisesta elämästä pohjoismaisen rakastettunsa kanssa. Sibylla yrittää käyttää kiellettyä rakkautta hyväkseen kiristääkseen lapsensa isää rahoittamaan lapsensa hoidot, mutta loppujen lopuksi Sibyllan suunnitelmat johtavat tanssijattaren itsensä tuhoon.
Marcel L’Herbierin Alhambran tanssijatar on periaatteessa varsin tyypillinen melodraama, mutta todellisuudessa sillä on useampikin kunnon ässä hihassaan. Koska tarinan tapahtumat sijoittuvat Espanjaan, suuri osa on myös kuvattu oikeissa olosuhteissa ja tähän on päätynyt myös videokuvaa oikeista väkijoukoista ja pyhäinpäivän juhlallisuuksista. Osa tarinastakin sijoittuu kuvankauniiseen geometristen ornamenttien täyttämään Alhambraan – nekin on tiettävästi kuvattu realismin nimissä paikan päällä! Tiettävästi tämä olikin ensimmäinen kerta, kun palatsiin päästettiin elokuvaryhmä tekemään kuvauksiaan.

Koska kyseessä on ranskalaisen impressionismin ajan elokuva, tässä myös nähdään jonkin verran aikoinaan vallankumouksellisia trikkejä ja niksejä, mutta niitäkin on valmiiksi realistisen kuvausympäristön ja koristeellisen palatsin vuoksi käytetty erittäin säästeliäästi. Huomattavin tässä käytetty tehokeino pelkän kohtausten värityksen lisäksi lienee kansan juopumusta kuvaavan vääristävän linssin käyttö. Tiettävästi jälkimmäinen herättikin ilmestymisaikansa yleisössä hämmennystä siinä määrin, että L'Herbierin teoksen tuottaja luuli ensi-illassa projektorimiehen sekoilleen ja alkoi huutaa tälle ohjeita kesken näytöksen.
Hassu fakta: Tämän kuvaajana on toiminut kaveri nimeltä Georges Lucas. Ei liity millään muotoa samannimiseen amerikkalaiseen ohjaajaan identtisestä ääntämisestä huolimatta.

Perinteisesti tämän mykkäaikaan oli tapana säestää elokuvia erilaisilla tunnelmaan sopivilla satunnaisilla kipaleilla ja improvisaatiolla ilman sen kummempaa suunnitelmaa, mutta tähän sävellettiin vartavasten sopiva raita, jotta elokuvasta saatiin näytöksissä mahdollisimman paljon irti. Joidenkin lähteiden mukaan tämä olisikin ensimmäinen laatuaan, mikä ei pidä kyllä todellisuudessa alkuunkaan paikkaansa: pelkistä ranskalaisista elokuvista Abel GanceThe Tenth Symphony oli tehnyt saman jo ainakin kolme tai neljä vuotta aiemmin, enkä ole senkään ensimmäisestä sijasta aivan varma.
Mutta väliäkö hällä, Alhambran tanssijatar kun on kaikin puolin erittäin onnistunut elokuva, toistaiseksi näkemistäni Marcel L’Herbierin teoksista paras. Tämä olikin tiettävästi aikoinaan jonkinasteinen kansainvälinen hitti ja samalla tekijälleen jonkinasteinen läpimurtoelokuva. Harmittavasti Alhambran tanssijattaren julkaisut tuntuvat meidän aikanamme olevan hyvin maan alla ja äärimmäisen vaikeasti saatavilla; markkinat ovat nykyisin täynnä jos jonkinlaista elokuvamaailman pöntön pohjalta kaivettua pohjasosetta ja visvaa, mutta näitä pioneeriteoksia ei vaan tunnu enää saavan järkevässä muodossa ja järkevään hintaan enää mistään. O tempora, o mores…


Arvio: 4/5


ELDORADO, 1921 Ranska
Ohjaus: 
Marcel L'Herbier
Käsikirjoitus: 
Marcel L'Herbier
Näyttelijät: 
Claire Prélia, Édith Réal, Émile Saint-Ober, Ève Francis, Georges Paulais, Jaque Catelain, Jeanne Bérangère, Marcelle Pradot, Max Dhartigny, Philippe Hériat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.