Isä avuton (1927)

Tässä tämä nyt sitten on: elokuva, joka tappoi Harry Langdonin loistavan, mutta harmillisen lyhyeksi jääneen uran yhtenä maailman johtavista koomikoista. Aiemman menestyksensä turvin mies onnistui keräämään Isä avutonta varten sievoisen budjetin, mutta koko elokuvansa tuotannon omiin käsiinsä haalinut Langdon onnistui tuhlaamaan siitä melkoisen osan jo hyvän aikaa ennen kuvauksien aloittamista. Sittenkin kömpelö suunnittelu ja loputtomat uusintakuvaukset osoittautuivat niin mammuttimaiseksi rahareiäksi, että olisi tarvittu ihme kertyneen laskun kuittaamiseksi…

Kuten jo aiemmin sanottua, Harry Langdon ihaili yli kaiken Chaplinia ja ylpistyi siinä määrin median vertailtua itseään tähän, että myös vähäisemmän koomikkomestarin hengentuotoskin pyrki pohjimmiltaan imitoimaan esikuvaansa siinä onnistumatta. Tällä kertaa lapsenkasvoinen Harrykin on vain sympaattinen köyhä laitapuolen kulkija, jonka kohdalle ei vain vielä ole osunut sitä oikeaa tosi rakkautta. Edelliseen tietysti tulee muutos raskaana olevan naisen ilmestyttyä talvisena myrsky-yönä tämän matalan majan kotiovelle. Yhtäkkiä Harry huomaakin olevansa osa perhettä, mutta yllättävää onnea ei luonnollisesti voi kestää loputtomiin.

Charles Chaplin muistetaan ennen kaikkea nerokkaasta tavastaan yhdistellä tragedian ja komedian aineksia liukumatta varsinaisesti koskaan pois kummastakaan puhtaaksi nyyhkyelokuvaksi tai naurutykitykseksi. Tähän myös Langdon pyrki Isä avuttomassa, mutta tällä kertaa huumori tai sen ajoitus eivät suurimmalta osaltaan toimi alkuunkaan, vaan molemmat tuntuvat kohtaus toisensa jälkeen ikään kuin loppuvan kesken ennen niiden varsinaista kliimaksia ja punchlinea. Lukija palauttakoon mieleensä vaikka Chaplinin ja Harold Lloydin klassisen viipyilygagin, jossa päähenkilö kiertelee ja kaartelee varsinaisen ”ansan” ympärillä kunnes lopulta tekee jotain odottamatonta ja laukaisee jännityksen jollakin hauskalla ja luovalla tavalla. Langdonin pitkäpiimäisestä ja loputtomasti viipyilevästä komediasta puuttuu järjestelmällisesti tuo viimeinen laukaus, eikä jäljelle jää kuin katsojan hämmennys ja tylsistyminen.

Tarina tietää kertoa, että Isä avuton leikattiin perusteellisesti moneen kertaan uudelleen testiyleisön reaktioiden viittelöityä tulevan katastrofin suuntaan. Luoja yksin tietää, mitä kaikkea tuossa vaiheessa oikeasti menetettiin, mutta monista leikkausvirheistä päätellen kyseinen operaatio suoritettiin pikaisella aikataululla ja huolimattomasti. Valmiiseen elokuvaan on jäänyt puuttuvan ja aikojen saatossa huonojen säilytysolosuhteiden seurauksena katsomiskelvottomaksi mädäntyneen materiaalin vuoksi kirjekyyhkyn ja lelunuken mentäviä aukkoja, jotka eivät välttämättä missään vaiheessa saa kunnon selitystään tai päätöstään. Tähän päälle alusta asti kokonainen nippu mitä räikeämpiä klaffivirheitä, ja aletaan olla jo jännän äärellä. Pelkästään ammattitaitoisella leikkauksella ja entisöinnillä Isä avuttomasta saisi helposti kertaluokkaa tehokkaamman elämyksen koska tahansa.

Olen ymmärtänyt Isä avuttoman nousseen jonkinlaiseen kulttiasemaan mykkäelokuvapiireissä aivan viime vuosina, mistä kunnia heille myös suotakoon, mutta itse en lämmennyt Langdonin ”kirotulle” elokuvalle sitten laisinkaan. Jos väkisin joutuisin siitä jotain positiivista päkertämään, niin lopun unikohtaus sekä legendaarinen gagi, jossa kokonaisen korttelin katuvalot sammuvat Harryn puhallettua oman öljylamppua sammuksiin ovat koko elokuvan parasta antia. Niistä nauttiakseen ei kuitenkaan tarvitse katsoa koko teosta muuten kuin pakon alla tai vain uteliaisuudesta.


Arvio: 1.5/5


THREE'S A CROWD, 1927 USA
Ohjaus: Harry Langdon
Käsikirjoitus: Arthur Ripley, Harry Langdon, Harry McCoy, James Langdon, Robert Eddy
Näyttelijät: Arthur Thalasso, Brooks Benedict, Cornelius Keefe, Gladys McConnell, Harry Langdon, Henry A. Barrows