Enter the Fat Dragon (1978)

Lienee varmaan tarpeetonta kertoillakaan, miten Bruce Leen taannoinen jättimenestys maailmalla poiki niin monen muun kaltaisensa ilmiön tavoin valtavan liudan erilaisia jäljittelijöitä, jotka pyrkivät rahastamaan yhtä paljon länsimaisen ihmisen kyvyttömyydellä erottaa aasialaisia ihmisiä toisistaan, kuin hätäisempien tavalle sekoittaa yhdellä ainoalla kirjaimella eroavat nimet toisiinsa – ja tässä tapauksessa ahtaa harvat roposensa läpeensä häikäilemättömien sekä yleensä täysin luokattomien bruceploitaatio-säheltäjien pohjattomiin taskuihin.

Enter the Fat Dragon on omassa genressään todella harvinaislaatuinen teos, suoranainen neula heinäsuovassa, joka ihmetyttää ja hämmästyttää vieläkin pientä kulkijaa: nimittäin oikeasti hyvin tehty ja viihdyttävä elämys. Tämä ei toisaalta ole ihmekään, sillä kameran takaa ja sen edestä löytyy mies nimeltä Sammo Hung, yksi legendaarisimmista elävistä honkkaritekijöistä, joka lieneekin jokaiselle tuttu vähintään klassisten Jackie Chan -leffojen tukevana sivuosien kasvona. Sammo on urallaan tullut tehneeksi paljon muutakin huomionarvoista, mutta tässä tapauksessa riittänee vain todeta miehen olleen erittäin hyvää pataa myös Brucen kanssa ja tulleen Jackien tavoin näytelleeksikin maestron tunnetuimmissa töissä.

Varsinainen juoni tässä on lähempänä jotain Lohikäärmeen nyrkkiä kuin vaikkapa Lohikäärmeen kidassa -klassikkoa. Alussa Sammon esittämä itseironinen Bruce Lee -klooni muuttaa Hongkongiin työskentelemään setänsä kuppilaan. Kuin sattumalta samaista murjua terrorisoi kokonainen joukko rakkareita, joille elokuvan sankari pääsee näyttämään ulkoa opettelemiaan Bruce Lee -elkeitä. Lopussa koittaa tietysti klassinen taistelu aasialaisten näyttelijöiden tarkoituksellisen kömpelösti esittämien länsimaisten roistojen välillä genrelle uskollisesti tyhjiä pahvilaatikoita vilisevässä varastossa.

Juoni ei toisin sanoen ole yhtään mitään ihmeellistä, mutta tämän rainan todellinen tähti onkin Sammo Hungin imitaatio itsessään, joka onkin paljon enemmän kuin niiden perinteisten esikuvansa huudahdusten ja peruselkeiden virheetöntä sisäistämistä. Tätä teostaan varten Sammo esimerkiksi meni opettelemaan Bruce Leen kehittämän Jeet Kune Do -taistelulajin tekniikoita ja soveltaa parhaimmillaan niitä lähes täydellisellä tarkkuudella. Tämän lisäksi mies vielä näytösluonteisesti veistelee sekaan perinteistä kungfu-akrobatiaa tavoilleen uskollisesti keskivertoa huomattavasti laadukkaammilla ja kekseliäämmillä koreografioilla, joten pelkästään toiminta- ja viihdemielessä palasten voi sanoa olevan Sammolla enemmän kuin paikoillaan. Koko jutun ydinvitsi luonnollisesti onkin siinä, ettei Sammo Hung itse näytä tai kuulosta Bruce Leeltä alkuunkaan!

Sammo Hungin toinen ohjaustyö on äärimmäisen halvalla kokoon kursittu ja sisältää toisinaan vähän turhankin paljon tyhjää ilmaa, mutta tulevaisuuden suurnimellä oli selvästi näkemys taiteestaan hallussa jo tässä vaiheessa, vaikka budjetin rajoitteet paistavatkin selvästi monesta kohtaa läpi. Ilmeisesti joku muukin ymmärsi Sammon komedian potentiaalin, sillä tästä ollaan nyt tekemässä kokonaista Donnie Yenin tähdittämää löyhää ison rahan remakea. Voin vain kumartaa Sammon suuntaan, sekä toivottaa uuden version tekijöille onnea ja menestystä.


Arvio: 4/5


FEI LUNG GWOH GONG, 1978 Hongkong
Ohjaus: Sammo Hung Kam-Bo
Käsikirjoitus: Kuang Ni
Näyttelijät: Ankie Lau, Chun Yang, Hye-suk Lee, Meg Lam, Roy Chiao, Sammo Hung Kam-Bo