Bagdadin varas (1924)

Douglas Fairbanks on Douglas Fairbanks: komea ja karismaattinen, mutta myös huumorintajuinen kalapuikkoviiksinen äijänköriläs ja vanhojen seikkailuelokuvien tähti. Tällä kertaa Douglas Fairbanks esittää Tuhannen ja yhden yön maailmaan sijoittuvan tarinan suuren Bagdadin prinsessaan rakastuvaa köyhää varasta ja kulkuria. Samaan aikaan satumaista Bagdadia ja kaunista prinsessaa kuitenkin uhkaa kokonainen mongoliarmeija pahoine suurkaaneineen. Toisin kuin oikeassa elämässä, eivät juonittelevat Hollywood-mongolit ole liikkeellä tuhotakseen kaupunkia, vain vallatakseen sen itselleen ja naittaakseen sen kalifin tyttären hämäriä taikavoimia omaavalle johtajalleen.

Jos Fairbanksin aiemmat seikkailukomediat tuntuvat nykypäivänä suhteellisen yksinkertaiselta ja vanhahtavalta huitelulta, nostaa Bagdadin varas innovatiivisuuden ja erikoistehosteiden viljelyn aivan uudenlaiselle tasolle tekoaikansa Hollywoodissa. Teoksensa kuvausaikaan Fairbanks oli jo jättimäinen tähti ja sai jo siksi sanella Hollywoodin tuotantoportaan tuntien poikkeuksellisen pitkälle, miten elokuvansa teki; Bagdadin varkaasta mies halusi uransa mammuttimaisimman spektaakkelin, ajan mahtavimman luomuksen, jolle hintalapuksi kilahti niin valtaisa summa, ettei vastaavaan moni samaisena vuosikymmenenä tuotettu elokuvaluomus kyennyt sen enempää alan suurissa Euroopan maissa kuin Neuvostoliitossakaan.

Rahallinen panostus kuitenkin kannatti, sillä mestariohjaaja Raoul Walshin johdolla muotonsa saaneen Bagdadin varkaan loppuun asti hiottu ulkoasu edustaa yhtä kautta aikain komeimmista Hollywoodin satumaailmoista vielä tänäkin päivänä. Pelkästään William Cameron Menziesin johtaman työryhmän rakennuttamat jättimäiset arabialaiset lavasteet eivät ole kadottaneet tietystä vanhahtavasta pahvisuudestaan huolimatta vuosien varrella lumovoimaansa rahtuakaan, vaan erilaisten geometristen kuvioiden ja näennäisen äärettömiin jatkuvien kaupunkikuvien täyttämä satumaailma tuntuu vähintään yhtä elävältä ja vakuuttavalta kuin ilmestyessäänkin.

Erikoistehostenäytöksenä Bagdadin varas on niinikään kautta aikain legendoja. Lähes kolmituntisen elokuvan jälkimmäisessä puolikkaassa Fairbanksin esittämän hahmon matkatessa kohti omaa ihmeiden onkaloaan aletaan katsojaa järjestelmällisesti vyöryttämään toinen toistaan näyttävämmillä ja mielikuvituksellisilla fantasiakohtauksilla, kuten lentävillä hevosilla, eloon heräävillä ihmismäisillä puilla, läpikuultavilla aaveilla ym. Elokuvan legendaarisessa finaalissa Fairbanks taikoo itselleen kokonaisen tuhatpäisen armeijan käyttämällä löytämäänsä taikajauhetta ja tietysti rakastamansa naisen kera auringonlaskuun lentävällä matollaan. Jälkimmäisen kohdalla trikkikuvaus on jo niin laadukasta ja petollisen uskottavaa jälkeä, että katsoja voi vain jäädä raapimaan päätään häkellyksestä moisen ihmeen nähtyään.

Sanomattakin selvää, että Bagdadin varas on genrensä ja taiteenlajinsa ehdottomia esikuvallisia klassikoita ja jäljitellyimpiä kulmakiviä, joiden vaikutus ulottuu kauas niiden ulkopuolellekin kaikenlaisen viihdekirjallisuuden, satukuvitusten ja videopelien maailmaan: Richard Williams käytti sen ideoita ja hahmoja selvästi oman Thief and the Cobblerinsa pohjana, Disney pohjasi Aladdinin sen rakentamalle perustalle ja jopa yksittäisistä klassisista japanilaisista roolipeleistä pystyy onkimaan käänteitä ja miljöitä suoraan Fairbanksin fantasiaseikkailun kuvastosta. Bagdadin varasta voinee siis hyvällä omallatunnolla luonnehtia jonkinasteiseksi viime vuosisadan kerronnallisen taiteen perusteosten ja klassikoiden peruskiveksi ja myöhempien sukupolvien ikuiseksi runsaudensarveksi, joka on vain yksinkertaisesti nähtävä, jos vain koskaan on vähänkään fiktiosta perustanut.


Arvio: 4.5/5


THE THIEF OF BAGDAD, 1924 USA
Ohjaus: Raoul Walsh
Käsikirjoitus: Achmed Abdullah, Douglas Fairbanks, Lotta Woods
Näyttelijät: Anna May Wong, Charles Belcher, Douglas Fairbanks, Julanne Johnstone, Snitz Edwards