Vahva mies (1926)

Ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla taisteleva lapsenkasvoinen belgialainen sotilas saa kirjeen Mary-nimiseltä tuntemattomalta amerikkalaiselta naiselta. Sodan jälkeen kotiutunut sotilas työskentelee maailmaa kiertävän kuuluisan voimamiehen vaatimattomana avustajana. Matkalla Amerikkaan nuori mies päättää käyttää tilaisuuden hyväkseen etsiäkseen kauan unelmoimansa naisen käsiinsä ja aloittaa uuden elämän kullan ja hunajan maassa. Tietysti mystinen nainen toimii tarinassa ensisijaisesti katalyyttinä ja McGuffinina, jonka ympärille koko toinen toistaan luovempien ja hauskempien vitsien sarjatuli on rakennettu.

Sekä tyyliltään että laadultaan Vahva mies jatkaa suoraan siitä, mihin Kulkijan kultateillä jäi. Huomattavimpana erona edeltäjäänsä tietysti ohjaajan vaihtuminen Harry Edwardsista käsikirjoittajasta suurmiesluokkaan askel askelelta kohoavaan itsevarmaan Frank Capraan, jonka tietyt suosikkiaiheet ja -teemat pystyy helposti bongaamaan jo tässä mestarin ohjausdebyytissä: ilkikurisen komedian hyväntahtoinen piikki kohdistuu ensisijaisesti aikansa Amerikkaan ja amerikkalaisuuteen, tapahtumaympäristöksikin on valikoitunut uuden manteren itärannikko ja New York.

Edeltäjäänsä verrattuna Capra tuntuisi ymmärtäneen päätähtensä vetovoiman ja suosion perimmäisen syyn, minkä seurauksena suuri osa tämän harjoittamasta komiikasta osuukin kerta toisensa jälkeen maaliinsa matemaattisen virheettömällä tarkkuudella. Capran Langdon on naiivin hyväntahtoinen hahmo, joka joutuu vaikeuksiin välttämättä itse sitä ymmärtämättä, monesti viattoman ja iloisen hahmon kohtaamat tilanteet ja henkilöhahmotkin edustavat maailmansa synkintä ja vaarallisinta laitaa. Kuin ihmeen kaupalla Harry Langdonin poikamainen hahmo kuitenkin selviää voittajana tilanteesta kuin tilanteesta, onhan kyseessä tyylipuhdas komedia.

Kaikkein ikimuistettavimmista vitseistä mainittakoon tällä kertaa esimerkiksi jakso, jossa huumeita salakuljettava nainen on piilottanut osan ”lastista” Langdonin takataskuun ja yrittää liehitellä tätä mahdollisimman paljon päästäkseen omiin käsiksi. Eräässä kohtaa tämä ujuttaa kätensä lapsekkaan Langdonin selän taakse vain kouraistakseen vahingossa raivokkaasti tämän takamusta. Päätähden yllättävä ja järkyttynyt reaktio yksinään sai itseni nauramaan vedet silmissä.

Yhdessä koko Langdonin uran kuuluisimmista kohtauksista tämä istuu täpötäydessä bussissa ja yrittää tehdä tuttavuutta kanssamatkustajien kanssa. Amerikkalaiset eivät ole kovinkaan kiinnostuneita omituisen muukalaisen erikoisista tavoista ja käskevät tätä istumaan vain hiljaa paikallaan ja pitämään kätensä omalla puolellaan. Työtä käskettyä tekevä Langdon alkaa hieroa rintaansa hengitystiet avaavaa salvaa, mutta vahingossa tämä tulee kuitenkin sekoittaneeksi putelit ja kesäisessä linja-autossa kärventyvä koomikko levittää iholleen löyhkäävää sulaa juustoa. Muut matkalaiset päättävät heittää kuolemalta tuoksahtavan hahmon ulos autosta, mutta pitkän alamäen jälkeen tämä rysähtääkin lopulta menopelin katosta läpi ja asettuu istumaan takaisin paikalleen.

Vahva mies on jälleen erinomaista komediaa aikansa aliarvostetuimmalta tekijältä. En keksi tähän loppuun enää mitään sen tähdellisempää sanottavaa, joten suosittelen vain lämpimästi jokaiselle tämänkin elokuvahelmen katsomista.


Arvio: 4.5/5


THE STRONG MAN, 1926 USA
Ohjaus: Frank Capra
Käsikirjoitus: Arthur Ripley, Clarence Hennecke, Hal Conklin, James Langdon, Reed Heustis, Robert Eddy, Tay Garnett, Tim Whelan
Näyttelijät: Arthur Thalasso, Gertrude Astor, Harry Langdon, Priscilla Bonner, Robert McKim, William V. Mong