Heroes of the East (1978)

Niin kauan kuin on peräpohjolan oluttupien peräkammareissa itämaiden karavaanitarinoita kertoiltu, lienee jokaisen vähänkään maailman menoa seuraavan perusyleissivistykseen kuulunut tieto, että aasialaiset rakastavat fyysistä toimintaa ja erilaisia taistelulajeja – astalolla ja ilman. Oikeastaan taannoinen kungfupätkiin ja Bruce Leen kaltaisiin karismaattisiin persoonallisuuksiin pitkälti keskittynyt kiinnostus nousevaan honkkaritarjontaan ei ollutkaan mitään erityisen uutta kuin lähinnä muodoltaan ja esitystavaltaan: idän ihmemiehet ja -naiset konkretisoituvat vihdoin elävästi toiminnannälkäisen länsikatsojankin miesluolassa – tai missä perunakellarissa immeinen elokuvansa ylipäänsä haluaakaan nauttia.

Tämä arvostelu ei kuitenkaan ole tarkoitettu miksikään historiikiksi tai hupikirjoitukseksi, vaan ylistyslauluksi vanhan kunnon Shaw Brothersin timanttiselle martial arts -tuotannolle, Gordon Liun huikeille akrobaatintaidoille sekä tietysti Heroes of the Eastille itselleen, joka mielestäni edustaa genreään tyylipuhtaimmillaan ja samalla myös parhaimmillaan. Harmittavasti vain hyvin harva tuntuu tätä(kään) helmeä meidänkään aikanamme tuntevan, minkä vuoksi tällaisille jonninjoutaville sepustuksille onkin enemmän tarvetta kuin löytyy potentiaalisia kirjoittajia.

Teoriassa Heroes of the East on kertomus tarinan kiinalaisen kungfu-miehen ja tämän japanilaisen karatevaimon aviokriisistä ja siitä seuraavasta ikävästä väärinkäsityksestä, mutta käytännössä kokonaisuus pyrkii kaikessa yksinkertaisuudessaan tarjoamaan vastauksen ikiaikaiseen kysymykseen, mitä tapahtuisi jos kiinalaiset ja japanilaiset taistelulajimestarit ja ninjat ottaisivat yhteen. Tietysti koko jutun alkuperäisenä pointtina on ollut lähinnä kalastella sekä japanilaista että kiinalaista yleisöä, mutta hykerryttävän hauskasta, vauhdikkaasta ja jännittävästä lopputuloksesta pystyy helposti nauttimaan tällainen ulkopuolinen jästikin.

Heroes of the Eastin tasosta ehkä kertoo jotain, ettei kokonaisuus tunnu vuosikymmenten saatossa kärsineen ajan hampaasta liki ollenkaan. Tähän lienee suurimpana ansiona Shaw Brothersin nimimiesten mieltymys vaijerittomaan ja erikoistehosteettomaan suoraan ja ajattomaan fyysiseen tykitykseen, joka silkassa näyttävyydessään ja monipuolisuudessaan riittää täyttämään nälkäisemmänkin katsojan lähes ähkyyn asti – muttei onneksi sen yli, sillä tekijät ovat kuitenkin ymmärtäneet asettaa loputtoman toimintasarjatulensa väliin juuri sopivasti hiljaisempia hetkiä ja juonenpätkää, että kokonaisuus pysyy koossa ja hengittää, muttei läiky missään kohtaa yli.

Gordon Liun kokovartalosuoritusta pääosassa ei voi kuin ihastella, mies nimittäin heittää yksinään kuin lonkalta perinteisten kungfu-temppujensa lisäksi sellaisen sarjan erilaisia keihäs- ja miekkailutekniikoita, että heikompaa hirvittää pelkkä katseleminenkin. Liun hahmon mestarina pienen cameon heittää vielä Drunken Masterista tuttu Siu Tie Yen, ja kovin tutunoloisena juoppolallina nähdään tällä kertaa kaveri nimeltä Chia-Liang Liu, joka esitti kungfu-mestaria kyseisen leffan jatko-osassa! Japanilaisista shown varastaa kevyesti Jet Lin Fist of Legendistäkin tuttu ninjailumestari Yasuaki Kurata, joka pystyy silkassa fyysisyydessä haastamaan kummassakin itsensä huikean pääosanesittäjänkin.

Heroes of the East on ehdoton kamppailulajileffojen timantti ja pakollista katsottavaa jokaiselle vähänkään Shaw Brothersin huikeasta tuotannosta kiinnostuneille. Harva tämän lajin leffa on koskaan onnistunut yhtä viihdyttävällä tavalla tarjoamaan silkassa kamppailumielessä näin paljon laadukasta sisältöä kadottamatta jossain vaiheessa otettaan liiallisen hurjastelun seurauksena. Planeetat taisivat olla juuri oikeassa asennossa idän ihmemiesten tätä tehdessä, Buddha oli armollinen ja Jumala soi – tulkoon mestariteos, ja mestariteos tuli!


Arvio: 5/5


ZHONG HUA ZHANG FU, 1978 Hongkong
Ohjaus: Gordon Liu
Käsikirjoitus: Ni Kuang
Näyttelijät: Chan Lung, Cheng Hong-Yip, Ching Miao, Gordon Liu, Ha Ping, Hsiao Ho, Leung Sha Fei Au, Linda Lin Di Ho, Norman Chu, Yuka Mizuno