Liftari (1986)

Jokainen meistä aikuisista ihmisistä lienee joskus ajanut autoa (juniorit polkusellaista). Nykyään ei ehkä tällaisiin tienvierustoilla norkoileviin tyyppeihin enää juuri vertauskuvallisesti törmäilekään, mutta ennen peukuttaminen oli todellakin muotia ihan somen ulkopuolellakin. Liekö vain omaa kieroa mielikuvitustani, mutta ymmärtääkseni trendi muinoin lakkasi turhan monen varomattoman noustua vähän vääränlaisen tyypin matkaan, joskus ovesta taas astui sisään se kuuluisa viimeinen silminnäkijä, jonka jäljiltä ei aina löytynytkään kuskia edes pieninä palasina hylätystä matkalaukusta tienposkesta.

”My mother told me to never do this.”

Näillä kohtalokkailla sanoilla alkaa elokuva nimeltä Liftari, kriitikoiden yleisesti vihaama, mutta oman kulttiyleisönsä ihannoima helmi kukkaisalta ja kakkaisalta 80-luvulta. Alussa keskellä pimeää erämaata yksin ajeleva nuori kaveri ottaa äitinsä neuvosta poiketen kyytiinsä Rutger Hauerin esittämän oudon muukalaisen. Muukalainen kertookin poikaselle tarinan muuasta toisesta kuskista, joka vakavan onnettomuuden seurauksena joutui pysäyttämään autonsa lähistölle – muukalainen kun sattui kuskin onnettomuudeksi leikkaamaan tältä pään, kädet ja jalat irti, eikä ukkopaha kyennyt raajattomana enää autoaan ajamaan. Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa varomaton autokuski, jonka olisi pitänyt vain suosiolla totella äitiään…

Liftari onkin käytännössä löyhää ripoffia Steven Spielbergin Kauhun kilometreistä, jossa autokuski joutuu tuntemattoman miehen vainoamaksi keskellä ei mitään. Robert Harmonin näkemyksessä tyyli vain on vielä askelen verran minimalistisempaa, musiikki on mukavan ambient-henkistä syntikkafiilistelyä ja dialogiakin on vain hyvin niukalti – eli ei sanaakaan liikaa. Samaa ei tosin voi sanoa välillä liian toiminnalliseksi äityvän elokuvan kestosta, jota on omaan makuuni venytetty ainakin kymmenkunta minuuttia turhankin kanssa etenkin loppupäässä, jossa viimeinen välienselvittely on tuloillaan vähintään puoli tuntia, päättyen lopulta muuhun pohjustamiseen nähden käytännössä yhdessä ainoassa silmänräpäyksessä.

Edellinen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Liftari olisi enimmäkseen äärimmäisen tiukka ja jännittävä kulttipätkä, suorastaan loistava, ellei lopun pahaista otteen lipsumista lasketa. Vaikka C. Thomas Howellin ja edesmenneen Rutger Hauerin hahmot näennäisesti edustavatkin vain hyvän ja pahan äärimmäisiä vastakappaleita, on kahden välillä mystistä sadomasokistista – suorastaan vihjailevan homoeroottista – värinää, jota ei onneksi turhaan lähdetä katsojalle selittelemään. Kahden hahmon välinen erikoinen suhde nyt viimeistään pakottaa itsenikin antamaan anteeksi monia juonen kliseitä ja omituisia loogisia kuperkeikkoja, mutta kun itse raina on parhaimmillaan niin kiehtovan unenomainen ja pahuksen piinaavakin.


Arvio: 4.5/5

THE HITCHER, 1986 USA
Ohjaus: Robert Harmon
Käsikirjoitus: Eric Red
Näyttelijät: Billy Green Bush, C. Thomas Howell, Jack Thibeau, Jeffrey DeMunn, Jennifer Jason Leigh, John M. Jackson, Rutger Hauer