Ella Cinders (1926)

Bill Conselmanin ja Charles Plumbin luoma Ella Cinders oli muinoin ilmestynyt suosittu sarjakuva, eräänlainen muodikas 20-lukulainen parodia klassisesta tuhkimotarinasta. Nyky-yleisö tuskin moista enää muistaakaan, sillä kyseistä luomusta ei ole varsinaisesti julkaistukaan sitten kuusikymmentäluvun; mistään suomenkielisistä painoksista en ainakaan itse ole koskaan kuullutkaan, mutta epäilen vahvasti sellaisten olemassaoloa. Meille 2020-luvun suomalaisille ainut kiinnekohta tuohon satavuotiaaseen kulttuurituotokseen lienee siis tämä klassinen Hollywood-filmatisointi, jota niinikään harva keskivertokatsoja enää muistaakaan.

Ellan elämä on kuin suoraan siitä yhdestä sadusta: rikas isäukko on potkaissut tyhjää ja tämän kaunis tytär on jäänyt pahojen äiti- ja sisarpuoltensa kotiorjaksi. Ellan mielessä kuitenkin siintää unelma elämästä kauniissa Hollywoodissa komean urhon kainalossa. Tilaisuus parempaan elämään osuu Ellan kohdalle kuin sattumalta tämän ilveiltyä koomisesti kameralle ja kiinnitettyä unelmakaupungin mogulien katseet näin itseensä. Lopulta kainaloon tarttuu luonnollisesti myös se kuuluisa urho, vapaa-ajallaan tavallisena jäämiehenä työskentelevä superjulkkis ja kaikkien naisten päiväuni.

Ella Cinders muistetaan ennen kaikkea päätähtensä Colleen Mooren suurimpana ja tunnetuimpana elokuvana, mutta oikeasti erityisen muistettavat puolet siitäkin vähästä rajoittuvat pitkälti Mooren valtavan suuriin ja ilmaisuvoimaisiin silmiin, jotka ovat edelleen vähintään yhtä vaikuttavat kuin ilmestysaikanaankin. Kovin kaksisilla näyttelijänlahjoilla Moorea ei vain koskaan ollut siunattu, eikä Cindersin hahmo koskaan ollut mitään aikansa urbaanin amerikkalaisen flapper-bimbon karikatyyriä syvällisempi persoonallisuus, joten tämän seikkailuja katsoessa pääsee sitkeämmälläkin sissillä pakosti haukotus jos toinenkin.

Olen suoraan sanoen ihmeissäni, että Ella Cindersin hahmosta ylipäätään riitti sarjakuvamuodossakin ainesta vuosikymmeniä kestäneelle julkaisulle, sillä kliseinen asetelma hädin tuskin sopii rungoksi edes tällaiselle reilun tunnin pituiselle elokuvalle. Itse asiassa tarina ja hahmot lienevätkin koko kuvatuksen heikointa antia, vaikka itse tekninen toteutus onkin tekoaikansa mittapuulla varsin pätevää jälkeä ihan Hollywoodissakin. Tämän päivän yleisöhän ei varsinaisesti voi ymmärtää Ella Cindersin satiirisia piikkejä aikansa julkimoille ja hullutuksille, joten pelkästään siltä osin Mooren tähdittämän teoksen sanoma ja huumori on nykysilmin useimmille asiasta vähemmän tietävälle aikansa elänyttä.

Itse en varsinaisesti katsonutkaan Ella Cindersiä niinkään kiinnostuksesta Moorea itseään kohtaan, vaan tartuin siihen luettuani Harry Langdonin tekevän siinä pienen sivuosaroolin. ”Pieni” onkin sopiva sana kuvaamaan miehen esiintymistä, sillä Langdon nähdään ohimennen yhdessä ainoassa kohtauksessa muutaman kymmenen sekunnin kestävän humoristisen cameon verran. On sitä elokuvia kuitenkin katsottu huomattavasti tyhmemmistäkin syistä.


Arvio: 3/5


ELLA CINDERS, 1926 USA
Ohjaus: Alfred E. Green
Käsikirjoitus: Charles Plumb, Frank Griffin, George Marion Jr., Mervyn LeRoy, William M. Conselman
Näyttelijät: Colleen Moore, Doris Baker, Emily Gerdes, Jack Duffy, Jed Prouty, Lloyd Hughes, Mike Donlin, Vera Lewis