Man-saaren tuomari (1929)

Olette todennäköisesti kuulleet tarinan ennenkin miljoona kertaa: Alussa oli tyttö ja poika ja pojalla kaveri. Sitten toinen poika sattuu sopivasti katoamaan, jolloin toinen poika ottaa tytön omakseen. Myöhemmin ensimmäinen poika kuitenkin palaa kotiinsa vain huomatakseen entisen heilansa menneen toisen miehen matkaan. Poikien ystävyyskin ja vaimon uskollisuuskin siinä sitten joutuu koetukselle, sillä jokainen osapuoli on muassaan toiminut mielestään moraalisesti oikeaksi katsomallaan tavalla. Ratkaisu tyypillisesti on luokkaa ystävyyden eheytyminen, ellei peräti toisen miehen tai kaikkien kolmen karu kuolema.

Tällainen toisin sanoen on myös Alfred Hitchcockin kuvankauniin Man-saaren ihastuttavaan kalastajayhteisöön tosielämässä sijoittuva romanttinen kolmiodraama, jonka tarinan silkka kliseisyys ja hengettömyys painii jo sellaisissa pohjamudissa, ettei siihen eloa olisi itse Hitchcockaan osannut taikoa. Alkujaanhan Hall Cainen romaaniin perustuva filmatisointi aiottiinkin kuvata autenttisissa olosuhteissa, mutta kirjailijan itsensä jatkuvan tuotantoprosessiin puuttumisen vuoksi käytännön likainen työ päätettiin suosiolla vaihtaa mahdollisimman kauas alkuperäisestä.

Alfred Hitchcock ei tiettävästi itsekään arvostanut Man-saaren tuomaria juuri miksikään, eikä periaatteessa ihme olekaan kokonaisuuden velloessa näin pahasti pitkäveteisyyden ja keskinkertaisuuden suossa. Ainut pelastava tekijä tässä suhteessa on jälleen Hitchcockin brittivuosien hovikuvaaja Jack Coxin tälläkin kertaa taatun upea työnjälki, joka kykenee kilpailemaan tasaveroisesti lähes minkä tahansa mykän elokuvan komeammankin kuvallisen tykityksen kanssa. Yhdistettynä Hitchcokin nerokkaaseen tarinankertojan intuitioon Man-saaren tuomari voisi yhtä hyvin ollakin vuosikymmen myöhemmin tuotettu mykkäelokuvaksi naamioitu prameampi Hollywood-melodraama.

Jos siis välttämättä haluttaa alkaa katsoa näitä vanhoja Hitchcock-leffoja, kai Man-saaren tuomarikin menee siinä muutkin. Täysin mykkien Hitchin teosten kaanonissa tämä elämys jäi kuitenkin viimeiseksi täysiveriseksi lajissaan, sillä ohjaajamestari ymmärsi jo varhain uuden ääniteknologian suomat mahdollisuudet ja lähti soveltamaan osaamistaan jo samana vuonna ilmestyneessä Puhtauden lunnaissa varsin muikealla menestyksellä.


Arvio: 2.5/5


THE MANXMAN, 1929, Iso-Britannia
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Eliot Stannard, Hall Caine
Näyttelijät: Anny Ondra, Carl Brisson, Claire Greet, Malcolm Keen, Randle Ayrton