The Cat (1992)

Tätä katselmustani varten päätin taas vaihteeksi etsiä käsiini mahdollisimman järjettömällä premissillä varustetun teoksen, jota olisi vähintään yhtä hauskaa katsoa kuin josta kirjoittaakin. The Catin eli Lao Maon juonikuvaus kuulosti tähän tarkoitukseen erityisen lupaavalta: Kyseessä nimittäin on kertomus kirjailijasta, jonka omituiset naapurit paljastuvat muukalaisiksi toiselta planeetta. Yhdessä nämä ovat tulleet meidän aikamme Hongkongiin mustan soturikissansa kanssa taistelemaan pahaa intergalaktista limaukkelia vastaan, jonka suurena suunnitelmissa olisi ottaa Tellus hallintaansa.

Jos edellinen sai karvat nousemaan selkäpiissä pystyyn, kompastuu itse elokuva viimeistään yrittäessään sumplia moisesta kasaan jonkinlaista selkeää kerronnallista kokonaisuutta. Tyypillisesti tällaisia leffoja pystyy heleposti katsomaan vaikka ilman tekstityksiä ja ymmärtämään tapahtumista paljonkin, mutta The Catin selkeytyminen englanninkielisillä teksteilläkin tuntui olevan poikkeuksellisen valtavan työn ja tuskan takana. Ei sillä, että elokuva itsessään olisi jotenkin liian surrealistinen tai outo, mutta se on niin pahuksen tylsä, epämääräinen ja täynnä turhia ylipitkiä höttökohtauksia, jotka olisi suosiolla voinut jättää leikkauspöydälle pölyttymään.

Täyttä kuraa The Cat ei kuitenkaan sekavuudessaankaan ole, vaan mukana on myös muutamia ihan oikeasti hyviä elementtejä, kuten viihdyttävän puisevia hirviöerikoistehosteita ja limaa, sekä useita viittauksia The Blobin ja Ghostbusters - haamujengin kaltaisiin klassisiin länsimaisiin genren tekeleisiin. Ehdottomasti näkemisen arvoinen on voimainmittelön viimeiset kymmenkunta minuuttia, jolloin homma lähtee edellisten suhteen oikein kunnolla lapasesta ja nauruhermot ovat oikein kunnolla koetuksella. En edelleenkään tiedä, mitä ihmettä kyseisessä kohtauksessa todellisuudessa edes tapahtuu, mutta sekin riittää kaikessa psykedeeliydessään ainakin omassa mielikuvituksessani perusteeksi katsoa läpi koko muu sekoilu ainakin kertaalleen, jos vain takamus sen kestää.

Pienenä miinuspuolena mainittakoon vielä tekijöiden eläimiin kohdistama tarpeeton retuuttaminen, joka ei ainakaan omasta mielestäni kuulu tällaisiin humoristisiksi tarkoitettuihin fiktioelokuviin alkuunkaan. Onneksi kauhuaspektit sentään parhaimmillaan toimivat ja tunnelma oli onnistuneimmillaan erinomaisen tiheää jälkeä, mutta kokonaisuus ei vain saa viisaria värähtämään kuin enintään paikka paikoin. Story of Rickyn ja Fist of Legendin tekijöiltä olisin ainakin itse odottanut paljon enemmän.


Arvio: 2/5


LAO MAO, 1992 Hongkong
Ohjaus: Ngai Choi Lam
Käsikirjoitus: Gordon Chan, Hing-Ka Chan, Kuang Ni
Näyttelijät: Christine Ng, Gloria Yip, Waise Lee