Tohtori Jack (1922)

Yksi kautta aikain inhokkileffoistani maailmassa on Robin Williamsin tähdittämä superkliseinen lääkärikomedia Patch Adams vuodelta 1998, jossa hyvän mielen ja huumorin parantavaan voimaan perustava lääkäri käy taistoon pahojen korporaatioiden leivissä työskenteleviä kamalia vanhoja jääriä vastaan. Oikean elämän hyvän mielen lähettiläs itsekin vihasi elämänkertaelokuvaansa ja kritisoi erityisesti tapaa, jolla tämä on yksinkertaisesti kuvattu silkaksi lääkkeitä varastelevaksi pelleksi varsinaisen elämäntyönsä sijaan.

Mutta riittää siitä. Ennen tätä päivää en osannut edes aavistaakaan, miten paljon tuo kyseinen teos oikeasti kierrättää tästä Harold Lloydin klassisesta lääkärifarssista. Tälläkin kertaa kavalat jäyhän tieteellisiin metodeihin uskovat akateemiset lääkärit aiheuttavat enemmän ongelmia ja sairastuttavat ihmisiä rahanhimo silmissään. Onneksi maailmassa on Lloydin kaltainen oman tiensä kulkija ja hyvään mieleen uskova veijari, joka parantaa rikkaan ja köyhän komedian voimin. Tohtorin nimi on tietenkin Jack, mutta käytännössä kyseessä on vain jälleen klassinen ja tunnistettava Harold yhdessä monista hupailuistaan.

Tekisi mieleni mennä ristimään Haroldia maailmaa omalla pienellä ja söpöllä tavallaan parantavan huumorilääkärin konseptin isäksi, mutta todellisuudessa ihmisten skeptisyys lääketeollisuuden ja vaikeaselkoisen tieteilyn oppeja kohtaan lienee ollut kautta aikain sellaista luokkaa, että vastaavia ideoita on hyvinkin voinut olla liikkeellä muodossa jos toisessa jo viime jääkauden lopulta asti. On silti aina erittäin mielenkiintoista huomata kerta toisensa jälkeen, miten vähän maailma ja ihmiset todellisuudessa ovatkaan muuttuneet, sillä vielä nykyisellä teknologian ja tieteisukon kultakaudellakin tähän samaan keskusteluun törmää lähes päivittäin sosiaalisen median kanavilla ja niiden ulkopuolellakin.

Tohtori Jackia ei enää nykyisin taideta lukea tekijänsä parhaimmistoon tai edes paremmin tunnettuihin teoksiin; vaikka kyseessä joka suhteessa jälleen tekijänsä näköinen elokuva onkin, se on sitä samalla suoranaiseen kaavamaisuuteen ja yllätyksettömyyteen asti. Tarinassa Lloyd esimerkiksi olisi voinut nimetä hahmonsa miksi tahansa, ja tämä olisi vain jäänyt mieleen taas yhtenä Harold Lloydin identtisenä hupailuroolina muiden joukossa ihan vaatteineen, hansikkaineen ja hattuineen päivineen ilman minkäänlaisia erityisen muistettavia ominaisuuksia tai elkeitä.

Lloydin ensimmäistä varta vasten pitkäksi asti suunniteltua teosta ei siis kannatakaan lähestyä minään lajinsa erityisenä klassikkona, mutta hyväntuulisesta lääkärikomediasta todennäköisesti riittää pitemmäksikin aikaa olipa sen peruskuvio toteutuksineen miten kliseistä ja nykyään moneen kertaan nähtyä tavaraa tahansa. Jos nauru pidentää ikää, voi tästä jopa muutaman lisävuoden varteensa saadakin. Parempi tämä hyväntuulinen huumoritulitus kuitenkin on koska tahansa kuin se pahuksen Patch Adams.


Arvio: 3.5/5


DR. JACK, 1922 USA
Ohjaus: Fred C. Newmeyer, Sam Taylor
Käsikirjoitus: Hal Roach, Jean C. Havez, Sam Taylor, Thomas J. Crizer
Näyttelijät: C. Norman Hammond, Eric Mayne, Harold Lloyd, John T. Prince, Mildred Davis