Champagne (1928)

Farmarin naimakauppa ei ainakaan omasta mielestäni ole kovinkaan onnistunut elokuva oikein mistään näkövinkkelistä tarkasteltuna. Ilmestyessään se sai kuitenkin suhteellisen suopean vastaanoton niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin, joten Alfred Hitchcock päätti jatkaa hyväksi havaitsemallaan tiellä romanttisen komedian parissa. Donald Spoto tietää aihetta käsittelevässä kirjassaan kertoa maestron itsensä mieltyneen näihin aikoihin kuplivaan, josta intoutuneena tämä päätyi ideoimaan kokonaisen elokuvan aiheen ympärille.

Mitä taas lopulliseen hengentuotokseen tulee… saattaa kyseessä hyvinkin olla koko Hitchcockin uran pahin mahalasku. Floppaamisen varsinainen ydinhän kiteytyy juuri olemattomaan tarinaan sekä kömpelöäkin kömpelömpään käsikirjoitukseen, joka ei jätä visuaalisen tarinankerronnan mestarillekaan minkäänlaista mahdollisuutta pelastaa kokonaisuutta omalta kaoottiselta tyhjäkäynniltään. Hitchcock tiettävästi itsekin kommentoi myöhemmin elokuvansa kaatuneen juuri tähän erityiseen ongelmakohtaan.

Aloitetaan nyt kuitenkin alusta, otetaan askel taakse ja yritetään ainakin kursorisesti ottaa selvää Champagnen juonen kiemuroista. Tarinan päähenkilö on aikansa supertähti Betty Belfourin tulkitsema flapper-bimbo, tarinan tapahtumat sijoittuvat yläluokkaisiin piireihin, joissa tietenkin shampanja virtaa ja pukumiehiä riittää. Belfourin esittämä flapper-bimbo sattuu olemaan myös shampanjabisneksillä rikastuneen suvun perijätär, joka haluaisi sukunsa harmiksi naida vekkulimaisen poikaystävänsä. Bimbon isä ilmoittaa tälle menettäneensä koko omaisuutensa, mutta seuraavaksi paljastaakin koko jutun olleen vain huijausta, ja sitten…

Champagne on harvinaisen sotkuinen ja epämääräinen elokuva – jopa niinkin sekava, ettei Hitchcockin legendaarisista kertojanlahjoistakaan riittänyt tällä kertaa sitä pelastamaan. Näillä main miehen kätten töistä ihastutti huomata, miten tämä alkoi jo vähitellen liukua yhä kauemmaksi aiemmista saksalaisvaikutteisista kokeiluistaan kohti kypsempää ja modernimpaa kerrontaa. Periaatteessa mestarin tunnistettavan tekninen ja monipuolinen visualisointi olikin jälleen mielekästä katsella sellaisenaan, mutta tällä kertaa kohtaus ja otos toisensa perään tuntui vain näyttävältä kokoelmalta komeita kuvia ihmisten käsistä, jaloista ja kasvoista kuin varsinaiselta johdonmukaiselta ja yhtenäiseltä narratiivilta, mistä suorana seurauksena Champagnen varsinainen viihdearvokin on äärimmäisen alhaista laatua.

Ei siis kannata olla yhtään häpeissään, jos mestarin kaikki elokuvat eivät aina niin iskisikään aivan samalla teholla kuin fanipoikien ja lappusilmäisten kriitikoiden ylistävistä kommenteista voisi päätellä. Champagne olisi surkea epäonnistuminen kenen tahansa tekemänä, mutta Hitchcockin kohdalla positiivista kuitenkin on huomata, että mies itse ymmärsi tämän myötä viimein eksyneensä väärille teille, mihin vastauksena saatiin myös jonkinasteinen korjausliike vähän myöhemmin Puhtauden lunnaiden muodossa.


Arvio: 1.5/5


CHAMPAGNE, 1928 Iso-Britannia
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Alfred Hitchcock, Eliot Stannard, Walter C. Mycroft
Näyttelijät: Betty Balfour, Ferdinand Von Alten, Gordon Harker, Jack Trevor, Jean Bradin, Marcel Vibert