Alamäkeen (1927)

Alamäen tarina alkaa, kun nuori nainen syyttää raskaudestaan Vuokralaisesta tutun aikansa supertähti Ivor Novellon esittämää vaurasta opiskelijanuorukaista, joka samoin tein erotetaan oppilaitoksestaan. Tämä on kuitenkin vasta alkua lähes parituntia kestävän draamaelokuvan nuoren miehen alati syvenevälle piinalle: seuraavaksi tämä ajautuu vihoihin perheensä kanssa ja joutuu mieron tielle. Lopussa tämän maine tietenkin palautuu, mutta matka siihen on pitkä ja lohduton, eivätkä likimainkaan kaikki katsojat ohjaajan vannoutuneimpia ihailijoita lukuun ottamatta todennäköisesti jaksa seurata tätä perinteikkään väärän miehen teeman varaan rakennettua teosta niinkään pitkään.

Suuren ja mahtavan Alfred Hitchcockin filmografiassa Alamäkeen on ollut vuosikymmeniä yleisesti kaikkein tuntemattomimpia ja vaikeimmin saatavissa olleita yksilöitä. Syykin tähän on selvä: verrattuna miehen tunnetumpiin tuotoksiin Alamäkeen edustaa hämmentävän perinteistä ja yllätyksetöntä draamaa ilman jännityksen häivääkään. Suomessa Hitchin kurjuuden maksimointi nähtiin vasta osana Ylen järjestämää leffasarjaa vuoden 2013 tietämillä, jolloin siitä oli juuri julkaistu uunituore restauroitu versio. Tarina ei tiedä kertoa myöhemmistä uusinnoista, mutta Alamäen maineen tuntien en ainakaan itse pidättele hengitystäni.

Jos tämä teos nyt jostain syystä kannattaa ehdottomasti tarkastaa, niin Hitchcockin kokeilunhalun vuoksi: Vaikka itse juoni on melkoista perinnehumppaa, on sekaan eksynyt myös muutama todella mielenkiintoinenkin kikka, kuten toistuvat yläviistosta kuvatut otokset laskevista portaista, sumuisesti kuvattu unikohtaus sekä roppakaupalla nasevan ironisia kuittauksia tarinan käänteistä, kuten kohta, jossa kamera ensin kuvaa päähenkilön hienossa frakissa vain peruuttaakseen askelen verran taaksepäin näyttääkseen tämän todellisuudessa olevan vain statistina teatterissa. Yhtenä ohjaajan kokeilunhalun seurauksena mestarileikkaaja Ivor Montagulla päätyi irtisanoutumaan projektista, mikä lienee myös vaikuttanut lopputulokseen negatiivisesti.

Edellisten lisäksi onkin sitten turha odottaa mitään perinteistä tekijänsä laatuotetta ihmeempää syvällisyyttä itse kerronnasta – ja katsojan onneksi Hitchcock oli erinomainen visuaalinen tarinankertoja jo tässä vaiheessa. Kenen tahansa muun ohjauksessa juonellisesti väsähtänyt Alamäkeen olisi tekijöilleen todennäköisesti sitä ollut ihan itsessäänkin, sillä Hitchinkin veitsenterävässä ja tyylitajuisessa ohjaksissa tämä draamakokeilu on jäänyt historiankirjoihin aikansa kriitikoiden ja myöhempien akateemisempien piirien kehuista huolimatta taloudellisena epäonnistumisena, unohdettuna hyvänä keskinkertaisuutena.


Arvio: 3/5


DOWNHILL, 1927 Iso-Britannia
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Constance Collier, Eliot Stannard, Ivor Novello
Näyttelijät: Ben Webster, Ian Hunter, Isabel Jeans, Ivor Novello, Robin Irvine