Vuoroin vieraissa, kuten sanonta kuuluu. Juno ja riikinkukko oli laatuunsa nähden hämmästyttävästi todella menestyksekäs elokuva, mutta Alfred Hitchcock kyllä itsekin todennäköisesti ymmärsi, ettei kyseinen teos todellisuudessa ollut mikään enintään keskivertoa ihmeempi suoritus oikein missään mielessä. Ehkä juuri tästä syystä mies vihdoin ymmärsi jo kättelyssä pitäytyä suosiolla pariinkin otteeseen hyväksi havaitsemassaan konseptissa, eli ajattoman muodikkaassa peribrittiläisessä rikos- ja jännitysviihteessä – katsojan onneksi mestari päätti tällä kertaa myös jatkaa ja kehittää sitä eteenpäin enimmäkseen jatkossakin.
Epäiltynä murhasta on nimenomainen rikos- ja oikeussalidraama murhasta epäillystä nuoresta naisesta ja tämän oikeudenkäynnistä. Suoria todisteita naikkosen syyllisyydestä ei koskaan saada, joten tämä päädytään tuomitsemaan epäsuorin todistein. Yksi valamiehistä kuitenkin päätyy epäilemään tuomion pitävyyttä, ja ottaa ohjat omiin käsiinsä selvittääkseen totuuden koko murhavyyhdistä. Lopulta totuus löydetään ironisesti puhtaan fiktion, luovan mielikuvituksen ja teatterin avulla.
Hitchcockin elokuva on ainakin paperilla mitä tyypillisin genrensä edustaja, mutta siinä on yksi vinkeä idea, joka erottaa sen käytännössä kaikista muista vastaavista teoksista: Hitchcockin murhamysteerissä yhdistellään järjestelmällisesti elokuvan sisäistä teatterimaailmaa varsinaiseen lavastettuun elokuvaan ja leikitellään näin katsojan oman todellisuudentajun kanssa. Ajatuksena Hitchcockin hämmentävä identiteettikikkailu on mitä mainioin, mutta itse koin sen lähinnä kokonaisuutta sekoittavana mielenkiintoisena turhakkeena, joka ei loppujen lopuksi tuo aiheeseen mitään pintapuolista näpräilyä syvempää sisältöä.
Junoon ja riikinkukkoon verrattuna Hitchcock tiimeineen tuntuukin ottaneen tätä tehdessään valtavan askelen taaksepäin kohti onnistuneempia tuotoksiaan, mikä näkyy jälleen etenkin loisteliaaseen ruotuunsa asettuneena kameratyöskentelynä sekä ohjaajansa taatun rautaisena tarinankuljetuksena. Nykypäivän katsojan vinkkelistä Hitchin murhamysteerin suurin synti onkin siinä, että se tuntuu niin kauhean vanhanaikaiselta verrattuna mestarin myöhempiin luomuksiin. Yllättäen Epäiltynä murhasta -elokuvan muistettavimmaksi anniksi jääkin siis juuri siinä harrastettu poikkeuksellinen kerronnallinen temppuilu.
Arvio: 3/5
MURDER!, 1930 Iso-Britannia
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Clemence Dane, Helen Simpson, Alfred Hitchcock, Walter C. Mycroft, Alma Reville
Näyttelijät: Edward Chapman, Herbert Marshall, Miles Mander, Nora Baring, Phyllis Konstam
Arvio: 3/5
MURDER!, 1930 Iso-Britannia
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Clemence Dane, Helen Simpson, Alfred Hitchcock, Walter C. Mycroft, Alma Reville
Näyttelijät: Edward Chapman, Herbert Marshall, Miles Mander, Nora Baring, Phyllis Konstam
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.