Tappava nyrkki (1986)

Low Blow eli ”isku vyön alle” kuuluu sarjaamme suoraan videolla julkaistut nollabudjetin äksönleffat, jotka joku onnekas on sattunut kaivamaan kokoelmistaan takaisin ”pinnalle” 2000-luvun kulttiyleisön riemuksi. Toisin kuin monet muut kaltaisensa, ei tämä keitos kuitenkaan ole ehkä onnistunut saamaan osakseen aivan samanlaista vannoutunutta kulttiyleisöä kuin vaikkapa Miami Connection tai Samurai Cop, mikä toisaalta kertonee itse elokuvan varsinaisesta tasosta yhtä paljon kuin hernesoppa ydinfysiikasta. Mikäli lukija siis haluaakin säilyttää jännityksen ja tarkistaa tämän kasarikalkkunan tason omin aistielimin, sopii lukeminen päättää heti tämän lauseen päättävän pisteen jälkeen.

Tarinan alussa rikollisia huvikseen mätkivä ja ampuileva, puusta veistetty nuhjuinen aasialainen yksityisetsivä (Leo Fong) saa toimeksiannon upporikkaalta liikemieheltä, jonka tytär on hurahtanut mukaan ehkäpä maailman typerimpään mahdolliseen kulttiin, joka viettää suurimman osan ajastaan maissipellolla hokemassa salaperäisen mustiin pukeutuneen johtajansa nimeä. Aasialainen tappelumestari päättää yksinkertaisesti kävellä tuohon maissilasten lahkon ikiomaan Jonestowniin hakemaan tytärtä mukaansa – vain löytääkseen itsensä näiden vankilaksi muuttamasta kalterittomasta vaatehuoneesta.

Tässä vaiheessa kalkkunakatselmus onkin jo edennyt puoliväliin asti, ja kokonaiskuva alkaa jo pikkuhiljaa hahmottua. Kuten varmaan sopii odottaakin, on Low Blow kauttaaltaan äärimmäistä kökköyttä, jonka taistelukoreografioita voi kehua lähinnä siitä, että ne ylipäänsä sellaisiksi tunnistaa, sekä käsikirjoitusta siitä, että sellainen on ilmeisesti ollut ihan olemassakin. Tai no ei, jälkimmäisestä en oikein ole edes varma, sillä dialogi oli kauttaaltaan niin epäselvää jälkeä, etten alun jälkeen saanut siitä mitään selvää ilman erillisiä todella huonokuuloisille tarkoitettuja tekstityksiä. Näyttelijöiden suusta olisi voinut yhtä hyvin kuulua pelkkää epämääräistä ääntelyä ja murahtelua, enkä olisi todennäköisesti yhtään lähempänä dialogin ymmärtämistä.

Elokuvan varsinainen narratiivi romahtaa täydellisesti itseensä viimeistään aiemmin mainitun surkuhupaisan vankilakohtauksen jälkeen, jolloin mukaan alkaa tallustella jos jonkinlaista tappeluhahmoa ja varsinainen päähenkilö jäädä yhä enemmän taka-alalle omassa tarinassaan. Viimeisten kymmenien minuuttien kohdalla en enää edes tiennyt mitä olin katsomassa, mutta toimintaa ja intensiteettiä ainakin piisasi kohtuullisen kalkkunaviihteen edestä. Lunttilappuni tietää kertoa minulle, että tässä kohtaa pahan pitäisi saada palkkansa kokonaisen punaniskojen maissilahkon ottaessa hyviksiltä turpaan huolettomien kasarisyntikoiden jytkeessä, joten kai se sitten on niin. Loppu on siis ainakin onnellinen.

Loppu koittaa viimein tälle arvostelullekin, Low Blowin kannalta ei tosin ihan niin onnellisissa tunnelmissa kuin alun perusteella olisi ehkä voinut kuvitella. Omaan makuuni Blow Job on yksinkertaisesti aivan liian kesy ja sovinnollinen yltääkseen vaikkapa aiemmin mainittujen kaltaiseen klassikkohenkeen asti – sellaiseen vaaditaan jo aivan erityistä lahjakkuutta ja äärimmäisiä ratkaisuja puhtaan kalkkunameininginkin suhteen. Tässä tapauksessa kasassa on ehkäpä enintään muutaman katselukerran arvoinen viihdepläjäys muutamilla hassuilla oivalluksilla sekä (aivan liian) lyhyeksi jäävällä ninjavälähdyksellä.


Arvio: 3/5


LOW BLOW, 1986 USA
Ohjaus: Frank Harris
Käsikirjoitus: Leo Fong
Näyttelijät: Akosua Busia, Cameron Mitchell, Diane Stevenett, Leo Fong, Patti Bowling, Troy Donahue