A Cat in Paris (2010)

Kun tänään nousin sängystäni, ensimmäinen ajatus mielessäni oli, että tämä sateinen sunnuntaipäivä kaipaa oikein paljon kissoja, sellaisia hassuja ranskalaisia animaatiokissoja, joista aina silloin tällöin kuulee varovaisesti puhuttavan, mutta vain harvoin kenenkään kirjoittavan kokonaisia arvosteluja – varovaisesti taikka ei! Ehkä tällä inter ja netin ikuisesti rakastamalla kissateemalla saan vihdoin armaan hiljentyneen sivustomme kävijälaskurinkin räjähtämään uuteen nousuun. Kuka muka ei pidä kissoista ja piirretyistä elokuvista? Niinpä!

A Cat in Paris on sellaisten kavereiden kuin Alain Gagnol sekä Jean-Loup Felicioli tuottama tekele. Duon nimet lienevät tuttuja ainakin ammoin arvostelemani Aavepoika-elokuvan takaa – siis ainakin niille, jotka kyseisen keskinkertaisuuden muodossa tai toisessa kykenevät mieleensä palauttamaan. Kaksikon kätten jälki toistaa tässäkin pitkälti edellisessä nähtyjä latuja mukavan lapsekkaasta piirrostyylistä sekä kubistisesta kaksi- ja kolmiulotteisen rajoilla liikkuvasta animaatiostaan sekä hahmodesignistaan, jolle annoin vuolaasti kiitosta jo Aavepojan arvostelussani. Kaikki eivät siitä kuitenkaan varmuudella osaa nauttia yhtä paljon kuin itse, joten kannattaa lukea edellinen varauksella.

Aavepojasta poiketen myös tarina on tällä kertaa erittäin persoonallinen ja hauska, eikä sorru edellisen tavoin missään kohtaa turhaan kiirehtimiseen, vaikka pituutta tällä on neljänneksen sitä vähemmän. Tarina kertookin kaikessa yksinkertaisuudessaan Dino-nimisestä kissasta, joka on päivisin Zoe-tytön paras ystävä, mutta iltaisin herrasmiesvarkaan uskollinen apuri. Mukana kuvioissa on myös rikolliskopla, jonka pomo murhasi muinoin tytön isän, sekä poliisina työskentelevä äiti, joka hakee roistosta kostoa näiden taannoisesta tempustaan.

Näinkin lapsekkaaksi ja värikkääksi elokuvaksi A Cat in Paris on myös erittäin jännittävä sekä parhaimmillaan jopa häkellyttävän väkivaltainen: Tekijät eivät esimerkiksi ole häpeilleet panna roistojen käteen aidolta näyttäviä ja kuulostavia aseita, näyttää väkivaltaa ja verta tai lapsen kidnappausta. Vanhan ajan kukkahattuiluun tottuneelle tällainen aivan varmasti joukkoampumisia aiheuttava ja post-traumaattisia stressihäiriöitä laukaiseva kuvasto saa pyörittelemään päätään, itkemään ja tärisemään hysteerisesti, mutta erittäin sähäkkä lasten rikos- ja seikkailuleffan niillä on ainakin saatu aikaiseksi. Lopun kliimaksi Notre Damen katedraalissa on aivan erityisen tyylitajuista jälkeä, ja ansaitsee jo pelkästään siksi kaiken saamansa ylistyksen.

A Cat in Paris on tekijöidensä paras teos, siitä ei ole epäilystäkään, ehdottomasti näkemisen arvoista laadukkaampaa ja ajattomampaa eurooppalaista animaatiota, jollaista Atlantin takaiset jättiläiset eivät nykypäivänä syystä tai toisesta ole enää vuosikausiin olleet halukkaita tuottamaan.


Arvio: 4/5


UNE VIE DE CHAT, 2010 Ranska, Hollanti, Belgia, Sveitsi
Ohjaus: Alain Gagnol, Jean-Loup Felicioli
Käsikirjoitus: Alain Gagnol, Jacques-Rémy Girerd
Näyttelijät: Bernadette Lafont, Bernard Bouillon, Bruno Salomone, Dominique Blanc, Jean Benguigui, Oriane Zani