Rabbin katti (2011)

Muistan joskus vuosia sitten kuulleeni ensimmäisen kerran Rabbin katista. Tämä Joann Sfarin samannimiseen sarjakuvaan perustuva teos muistaakseni näytettiin muuan turkulaisen kahvilan järjestämässä alkusyksyisessä ulkoilmanäytöksessä. En itse jaksanut vaivautua paikalle, mutta elokuvan nimi ja hassu idea jäivät sen verran mieleen, että menin välittömästi lisäämään leffan tänne sivustolle ja jopa vaivauduin myöhemmin katsomaankin sen. Vielä tähän päivään mennessäkään kukaan muu ei ole tainnut koko leffaa nähdäkään, joten ikivanha pisteytyksenikin on yhä vain ainoa laatuaan. Hah!

Rabbin katin päähenkilö on kissa, joka tunnetaan vain nimellä ”Rabbin katti” omistajansa algerialaisen rabbin mukaan. Alussa katti menee ja syö puhuvan papukaijan, minkä seurauksena tämä oppii itse puhumaan ranskaa (kuten me kaikki). Luonnollisesti kisumirri sitten haluaisi kääntyä juutalaiseksi ja saada oman bar mitsvansa, mutta kissan terävä kieli ja kriittinen mieli aiheuttavat kiusallisia tilanteita vanhoillisessa uskonyhteisössä. Jälkimmäisessä puolikkaassa kissa ja rabbi matkaavat vallankumousta paenneen venäläisen juutalaisen mukana etsimään Afrikan Jerusalemia, tuota mustien juutalaisten myyttistä alkukotia ja kohtaavat matkallaan mm. muuan klassisen sarkakuvahahmon pienessä cameossa.

Vähän hassusta premissistään huolimatta Rabbin katti ei kuitenkaan ole mikään A Cat in Parisin kaltainen lapsille ja nuorille suunnattu viihdepaukku, vaan aikuisempaan makuun filosofisempia ja uskonnollisempia teemoja pyörittelevä ns. ajattelevan miehen piirretty, jollaisia näkee tehtävän vain harvoin. Harmittavasti useammasta albumista koostettu tarina on kaikkea muuta kuin yhtenäinen kokonaisuus, mikä astetta älyllisemmän otteen sekä paikallista kulttuuri- ja historiatuntemusta vaativan miljöön kanssa aiheuttivat toisinaan lieviä ymmärrysvaikeuksia etenkin alkupuolikkaan aikana.

Terävän ja hauskan dialogin kautta pääsemme kuitenkin Rabbin katin ehdottomiin vahvuuksiin: animaatioon ja ääninäyttelyyn, jotka perinteiseen tapaan olivat ensiluokkaista jälkeä. Tällä kertaa animaatio on tarkoituksella jätetty vähän luonnosmaisen suttuiseksi kevyellä tussauksella, eikä varsinaisen designin ja kuvallisen ilmaisun osalta ole turhaan edes pyritty puhtaaseen realismiin. Parhaimmillaan Rabbin katti onkin hylätessään vähäisenkin otteen tylsästä todellisuudesta alkaessaan kokeilla erilaisilla unijaksoilla, abstrakteilla muodoilla sekä kirkkailla väreillä. Jos Sfarin käsikirjoituksen kaltaista ihmettä harvoin näkee nykyanimaatioissa, samaa voinee sanoa myös sen parhaimmillaan pirullisen hienosta visuaalisesta tyylittelystä.

Kissamainen kokonaisuus on toisin sanoen jälleen erinomaista tekoa, mutta omasta mielestäni Sfar tiimeineen jää tällä kertaa hivenen verran jälkeen A Cat in Parisin jännittävästä ja ihanan tiiviistä seikkailutarinasta. Jos yhtään kuitenkaan lohduttaa, niin sanottakoon näin loppuun, että kumpikin ovat kaikesta huolimatta hyviä ja näkemisen arvoisia elokuvia.


Arvio: 4/5


LE CHAT DU RABBIN, 2011 Ranska
Ohjaus: Antoine Delesvaux, Joann Sfar
Käsikirjoitus: Joann Sfar, Sandrina Jardel
Näyttelijät: François Morel, Hafsia Herzi, Mathieu Amalric, Maurice Bénichou