Edellisellä tuotantokaudella tylsään toimistotyöhönsä kyllästynyt Retsuko löysi haikailemansa elämänsä miehen, rikkaan ja älykkään Tadanon, mutta jälkimmäisen osoittauduttua itsepäiseksi muuliksi suhde kariutui ja Retsuko päätti pettyneenä palata takaisin entiseen death metalin, oluen ja karaoken höystämään tylsään elämäänsä tuiki tavallisen tokiolaisen firman kasvottomana ja unohdettavana tilintarkastajana. Ehkä Retsuko vielä joskus löytäisi sen oikean, mutta mistä ja milloin?
Aggressive Retsukon kolmas tuotantokausi alkaa romanttisella kohtauksella kuin suoraan Hollywoodin siirappisimmista megatuotannoista: Retsuko on viimein löytänyt itselleen unelmiensa urhon, jonka puolesta tämä on valmis tekemään mitä ikinä tämä kehtaakaan pyytää - kuten ostamaan palveluntarjoajan aggressiivisesti markkinoimia lisävaihtoehtoja yksinäisille naisille suunnatun virtuaalisen unelmapoikaystävän vaateparreksi.
Syötävän kalliin virtuaalitodellisuuden ulkopuolella todellisuuspakoinen Retsuko on ajanut elämänsä täydelliseen umpikujaan: edellisen suhteen jälkeensä jättämät haavat eivät vieläkään ole kasvaneet umpeen, tukalan elämäntilanteen aiheuttama häpeä tekee vähäisestäkin sosiaalisesta toiminnasta vähintäänkin tuskallista. Retsukon peruutettua vahingossa vieraan miehen auton kylkeen pohja näyttäisi viimein tulleen vastaan, mutta päädyttyään etsimään itselleen sivutoimista työpaikkaa maksaakseen aiheuttamansa vahingot tämä tuleekin löytäneeksi sattumalta tien ulos onnettomuudestaan…
Jo neljä vuotta olemme saaneet nauttia Retsukon seikkailuista, mitä ei oikeasti audiovisuaalisella tasolla huomaa laisinkaan: Sanrion nyt jo kovan kulttimaineen länsimaissakin saavuttanut aikuisten piirretty näyttää ja kuulostaa täsmälleen samalta pelkistetyltä itseltään, eikä hyväksi havaittua konseptia ole tälläkään kertaa yritetty turhaan korjailla. Viimeistään kolmannen kauden keräämiä kommentteja selatessani en voinut olla enää kiinnittämättä huomiota niiden perinteisimpien animefanien ilmeiseen inhoon tällaisia sarjoja kohtaan, mutta tavallaan ymmärrän senkin, sillä Aggressive Retsuko ei edes yritä olla perinteisessä mielessä koko kansan viihdettä vaan nimenomaan lapsekkaan yksinkertaista hömppää yli kaksikymppisille aikuisille. Tietty ristiriita sisällön ja muodon välillä tekee Retsukosta harvinaisen erottuvan ja persoonallisen tuttavuuden, jota vanha katsoo mieluummin kuin kymmentä muuta lukioteineistä kertovaa tusina-animea.
Jos Aggressive Retsukon juoni on kahdessa ensimmäisessä ollut hämmentävän kypsä ja synkkä, syöksyy kolmas tuleminen joka suhteessa aivan uusille masennusleveleille, ehkä jopa vähän liiallisuuksiin asti. Sanriohan tunnettiin vanhastaan vähän pelottavampaakin lastenviihdettä tuottavana firmana, mutta Retsuko taitaa silti olla ensimmäinen firman luomuksista, jossa nähdään kaiken muun ohella jopa päähenkilön puukotus ja verta. En ollut uskoa korviani kun tästä etukäteen kuulin vaan luulin sitä ensin jonkinlaiseksi sairaaksi vitsiksi, mutta totta se on. Aggressive Retsukon kolmas tuotantokausi lienee raskainta ja ahdistavinta materiaalia koko Sanrion tuotantohistoriassa.
Itse kolmoskauden ydintarinasta en juuri tohdi kertoa, sillä se on yksinkertaisuudessaan varsin helppo spoilata täysin puhki. Sanotaan nyt kuitenkin, ettei tällä kertaa enää keskitytä kuvaamaan Retsukon työyhteisön elämää, vaan tarinan painopiste on Retsukon uudessa työpaikassa ja päähenkilön pyrkimyksissä suoriutua veloistaan. Tarinassa on toki omat valopilkkunsakin, mutta itselleni tämä kyseinen käänne tuli valtavana pettymyksenä, sillä aiemmissa tuotantokausissa tutuiksi tulleisiin hahmoihin olisin mieluusti palannut kaikenlaisten epämääräisempien uusien tuttavuuksien, kuten hamstereiden muodostaman j-pop-bändin sijaan. Toki lopussa moni asia viimein ratkeaa ja Tadanokin tulee takaisin pienen sivuosan verran, mutta...
Olen käynyt sisäistä painia näitä tuntemuksiani vastaan jo päiväkausia aina siitä asti kun katsoin kolmannen Retsukon. Viimein olen valmis myöntämään, ettei kolmas tuotantokausi ole yhtä hyvä kuin kaksi ensimmäistä ja se piskuinen pilottisarja. Tällä kertaa Sanrio eksyi mielestäni herkuttelemaan liiaksi päähenkilön kurjuudella ja pahalla ololla kykenemättä vastineeksi tarjoamaan tarpeeksi positiivista ratkaisua pelastaakseen kokonaisuutta omalta käsistä karanneelta kyynisyydeltään. Samalla Sanrio on nähtävästi viimein alkanut kärsiä itsekin perinteisestä Disney-taudista, jossa firman luomusten ensisijainen tarkoitus on lähinnä myydä mahdollisimman paljon oheistuotteita ja sarja on siksi suunniteltu kestämään ns. loputtomiin ilman varsinaista alkua tai loppua täysin paikalleen jähmettyneenä etenemättä pitemmällä tähtäimellä mitenkään merkittävästi mihinkään suuntaan.
Kestääkö Retsukon uusi parisuhde viimein seuraavalle tuotantokaudelle asti vai aloitetaanko neljäs kerta jälleen eron aiheuttamasta henkisestä ahdingosta, saamme nähdä sitten kun Sanrio ja Netflix jälleen meitä siunaavat uudella tuotantokaudella ensi syksynä. Toivottavasti tuleva tuotantokausi on edes vähän iloisempi kuin tämä kolmas.
Arvio: 4/5
AGGRESSIVE RETSUKO: SEASON 3, 2020 Japani
Ohjaus: Rareko
Käsikirjoitus: Rareko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.