Pultava (1938)

Pietari Suuri on täällä jälleen! Edellisessä osassa vähän alusteltiin hahmoa ja tarinan peruskuviota, mutta tällä kertaa päästään heti asiaan Ruotsin ja Venäjän massiivisten tuhatpäisten armeijoiden iskiessä yhteen koko minisarjan komeimmassa yksittäisessä kohtauksessa. Pian hannuhanhet onkin jo kukistettu lopullisesti, on aika kääntää katse sisäisiä vihollisia kohti.

Tässä vaiheessa Pietarin hovi on jo pitkälle länsimaistettu, mikä myös näkyy pukeutumisessa ja käytöstavoissa. Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä valistuneen hallitsijan päätöksiin vaan suunnittelevat tämän syöksemistä vallasta ja edistyksellisten reformien kumoamista. Selviää, että taantumuksellisia voimia johtaa tsaarin itsensä poika Aleksei (Nikolai Tšerkasov). Tässä Pietari nähdäänkin jo vähän traagisempana hahmona, joka sai muutettua kansansa ja valtionsa, muttei omaa poikaansa.

Yleensä on pelkästään ikävystyttävää alkaa arvostella tällaisia useampiosaisia elokuvia, sillä yleensä tyyli näissä pysyy varsin samanlaisena osasta toiseen ja kaikki olennainen tulee jo sanotuksi ensimmäisen arvostelussa. Sama toistuu jälleen tämänkin kohdalla, sillä Pultava on tyylillisesti käytännössä ensimmäisen osan suora peilikuva kaikkine sen vahvuuksine ja heikkouksineen eikä edelliseen ole oikeasti mitään lisättävää.

Pultavan ehdottomina vahvuuksista tosin mainittakoon tällä kertaa vauhdikkaammat ja runsaammat sotakohtaukset alussa ja lopussa, jotka ainakin omissa kirjoissani riittävät nostamaan tämän ensimmäisen yläpuolelle. Tähän päälle vielä kiinnostava henkilökohtainen tragedia sekä innostava positiivinen loppu ja itse ainakin koin itseni vähintäänkin tyydytetyksi.

Pähkinänkuoressa tämä on siis ainakin omaan makuuni parempi kuin ensimmäinen, muttei vieläkään mikään Iivana Julman kaltainen mestariteos.



Arvio: 4.5/5



PYOTR PERVYY II, 1938 Neuvostoliitto
Ohjaus: Vladimir Petrov
Käsikirjoitus: Aleksei Tolstoi, Nikolay Leshchenko, Vladimir Petrov
Näyttelijät: Alla Tarasova, Nikolai Simonov, Nikolai Tšerkasov