Street Without End (1934)

Kiireisellä kaupunkikujalla pienessä kahvilassa työskentelee Sugiko-niminen onnellisesta ja yltäkylläisestä elämästä unelmoiva nuori nainen, jolle yllättävän onnettomuuden seurauksena tarjoutuu mahdollisuus naida rikas keskiluokkainen mies. Nopeasti kuitenkin tulee selväksi ettei miehen äveries perhe hyväksy laisinkaan alhaissyntyistä Sugikoa, keskittyypä isäntä itsekin mieluummin vieraiden naisten naurattamiseen.

Kuten jo tässä vaiheessa perinteeksi on muodostunut, Mikio Naruse tuntuu parantavan yhä enemmän ja enemmän otettaan, tämän ollessa pelkästään kuvaus- ja leikkausteknisessä mielessä oma suosikkini miehen mykästä tuotannosta. Jokainen otos, jokainen pieni leikkaus ja jokainen pieni ele tuntuu istuvan vihdoinkin täydellisesti paikalleen eikä minnekään muualle.

Kaikkein kiehtovinta antia tällä kertaa ovat tarinan keskeisintä tapahtumapaikkaa kuvaavat kohtaukset, joista erityisesti alun pitkä montaasi kuppiloista ja kasvottomista jalankulkijoista alusti hienosti itse tarinaa. Narusen elokuvan modernissa kaupunkiympäristössä ihmisillä on vain rajoitetusti valtaa omaan kohtaloonsa ja monet yksilön elämän tärkeät käännekohdat  yksinkertaisesti tapahtuvat sattumalta vaikka sitten onnettomuuksien kautta.

Tarinakin on tällä kertaa jonkin verran edellisiä teoksia moniulotteisempi ja rikkaampi, itse elokuvan sisältäessä varsinaisen ydintarinan lisäksi muutama vaatimattomampaa sivujuonnetta sekä rivien välistä läväyteltyä kritiikkiä porvarillista elämäntapaa sekä perinteistä naisten asemaa kohtaan. Niin hienostunutta ja vähäeleisen tyylikästä kerrontaa että.

Street Without End pääsee silkalla laadullaan niin lähelle Narusen parhaan mykkäelokuvan titteliä kuin mahdollista, mutta Naruse kompastuu viime hetkellä pienoiseen itsensä toistamiseen: moni tämän elokuvan kohtauksista on selvästi kierrätetty suoraan miehen aiemmista elokuvista pienin muutoksin. Tässä esimerkiksi nähdään jo perinteeksi muodostuneita yllättäviä liikenneonnettomuuksia ja sairasvuodekohtauksia jo useammankin kerran lähes kuva kuvalta kopioituna ohjaajan kahdesta edellisestä teoksesta.

Mikio Naruse teki sen jälleen: viittä vaille mestariteoksen. Street Without Endistä tuli lopulta ohjaajan uran merkittäviä käännekohtia, sillä Naruse paitsi siirtyi tämän jälkeen äänielokuvien pariin, myös vaihtoi studiota kyllästyttyään taiteellisiin erimielisyyksiin Shochikun johtokunnan kanssa.



Arvio: 4.5/5



KAGIRINAKI HODO, 1934 Japani
Ohjaus: Mikio Naruse
Käsikirjoitus: Jitsuzô Ikeda, Komatsu Kitamura
Näyttelijät: Akio Isono, Ayako Katsuragi, Chiyoko Katori, Hikaru Yamanouchi, Kôji Mitsui, Nobuko Wakaba, Setsuko Shinobu, Shinichi Himori, Takeshi Sakamoto