An Inn in Tokyo (1935)

Koditon ja rahaton Kihachi kiertää lapsineen Tokion laitamilla ränsistyvää teollisuusaluetta töitä etsien. Miekkosella ei ole rahaa sen enempää ruokaan kuin majoitukseenkaan, joten kolmikko päättää lopulta alkaa metsästää karanneita koiria palkkion toivossa. Sittenkään varat eivät riitä kuin ruokaan, yöt mies lapsineen joutuu viettämään ulkona. Kuin kohtalon oikusta Kihachi onnistuu löytämään itselleen töitä ja lapsilleen yösijan vanhan tuttavansa kautta, mutta ystävän ahdinko ajaa lopulta Kihachin rikokseen.

An Inn in Tokyon aikaan Japanissa elettiin vielä muun maailman tavoin syvää lama-aikaa, jolloin kunnolliset työpaikat olivat vielä kortilla eikä Yasujiro Ozullakaan mennyt yhtään sen paremmin. Kriitikoiden kehuista huolimatta ohjaajan elokuvat eivät olleet kaksisia menestyksiä eikä Shochikultakaan herunut kovinkaan ihmeellisiä tuloja. Viimeistään Ozun isän kuolema ja hautajaiset nielaisivat ohjaajalta vähänkin varallisuuden sikseen. An Inn in Tokyon käsikirjoittajaksi onkin merkitty leikkisästi Uinzato Mone, joka karkeasti käännettynä tarkoittaa "ei oo rahhoo".

Mutta kuten jo kaikesta edellä mainitusta voinee päätellä, kyseessä on jälleen jotakuinkin synkimpiä Ozu-elokuvia ja todennäköisesti lohduttomin ainakin miehen mykistä teoksista. Aiheen ja surullisen yleistunnelman puolesta tässä liikutaankin jo äärimmäisen lähellä myöhempien italialaisten neorealististen elokuvien reviiriä eikä lopussa odota edes yksiselitteisen onnellista loppua.

Tällainen synkistely on aina etenkin Ozu-elokuvissa ollut omaan mieleeni, mutta jotenkin tuntuu että tässä kaikki muu on ripauksen verran heikkolaatuisempaa kuin miehen paremmissa teoksissa. Suurin osa An Inn in Tokyosta esimerkiksi on kuvattu poikkeukselliseti pitkälti ulkosalla rapistuvalla teollisuusalueella ja pimeillä kujilla, joten tämä tuntuu ehkä jo siksi kauhean erilaiselta. Itse uskon taloudellisten ongelmien muutenkin heijastuneen muuallekin kuin tarinaan ja kuivaan huumoriin, sillä tästä puuttuu selvästi miehen parhaiden ohjaustöiden huolellinen viimeistely ja neron kosketus. Ehkä Ozulla ei vain ollut varaa tehdä sellaista mestarityötä kuin olisi halunnut ja homma jäi siksi vähän puolitiehen.

Omasta mielestäni kyseessä on kuitenkin varsin hyvä, joskin Ozun saman ajan mestariteoksista selvästi jälkeen jäävä, hätkähdyttävän realistinen ja lohduton lamakuvaus jolta olisin ainakin itse odottanut enemmän kuin mitä lopulta sain. Välityöltä tämä maistuu ja haiskahtaa, hyvältä välityöltä. Samalla kyseessä on Yasujiro Ozun viimeinen mykkä elokuva.



Arvio: 4/5



TOKYO NO YADO, 1935 Japani
Ohjaus: Yasujiro Ozu
Käsikirjoitus: Uinzato Mone
Näyttelijät: Chishû Ryû, Chôko Iida, Kazuko Ojima, Takayuki Suematsu, Takeshi Sakamoto, Tomio Aoki, Yoshiko Okada