Seittien linna (1957)

Kaksi samuraita eksyy sumuiseen ja pimeään metsään vain kohdatakseen vanhan hengen, joka ennustaa näiden saavan kumpikin herraltaan linnan haltuunsa vuorokauden loppuun mennessä. Henki myös ennustaa toisen samuraista saavan ennenpitkää komennettavakseen mahtavan Seittien linnan, mutta tämän onnen lopulta kääntyvän ja toisen vanhimman pojan saavan pytingin haltuunsa.

Samuraiden palattua herransa luo ennustuksen ensimmäinen osuus toteutuu ja kumpikin saa linnakkeen komennettavakseen. Jälkimmäinen osuus kuitenkin jää mietityttämään uransa parhaan yksittäisen roolin tekevän Toshiro Mifunen esittämää samuraita, joka kunnianhimonsa sumentama surmaa entisen toverinsa sekä herransa ja kaappaa tämän linnan ja valta-aseman itselleen.

Seittien linna on toisin sanoen Akira Kurosawan mahtipontisen komea tulkinta William Shakespearen MacBethistä. Alunperinhän Kurosawan oli tarkoitus vain käsikirjoittaa elokuva toista ohjaajaa varten, mutta suolaisen tuotantobudjetin vuoksi Toho määräsi Kurosawan itsensä ohjaajanpallille. Kurosawa itse onkin joskus todennut olevansa omasta mielestään parhaimmillaan kirjoittaessaan käsikirjoituksia toisille tekijöille, joten ainakin sillä saralla kaiken voisi sanoa olevan enemmän kuin kohdallaan.

Kurosawan näkemys tutusta klassikosta on todellisuudessa sekoitus länsimaista teatteria ja japanilaista, vanhoista myyteistä ja legendoista ammentavaa no-teatteria. Aiheesta on lyhyt suomenkielinen Wikipedia-artikkelikin, jonka termejä käyttäen Seittien linnassa on kyse sekoituksesta soturi- ja naisnäytelmää, kaksi samuraita ovat shite- ja waki-hahmoja, Mifunen hahmon vaimo on hallitseva naishahmo ja henki itämaisen näytelmän klassinen aavehahmo. Tässä elokuvassa erityisesti sisätilojen ja metsän lavastuksessa on otettu huomioon no-lavastusten perinteinen tyyli ja näyttelijöiden länsimaiseen silmään yli ja ali vedetty elehtiminen on sekin tiettävästi lähes suoraan no-lavoilta.

Suurinta osaa itse tarinaa hallitsee kunnon noir-tyyliin silkka klaustrofobinen sumu ja vesisade, jotka saavat jo valmiiksi eeppiseltä tuntuvan tarinan nousevan kaikessa lavastuksellisessa ja puvustuksellisessa mahtavuudessaankin aivan uudenlaisiin mittasuhteisiin. Jos Shakespearen alkuperäinen teos on englanninkielistä draamaa ja sanataidetta huikeimmillaan, Seittien linna on samaa elokuvamielessä.

Murha johtaa lopulta vain uuteen murhaan, maallinen kunnianhimo kärsimykseen ja lopulta kuolemaan. Koska ihmistä ei voi olla ilman kunnianhimoa, ei rauha ja hyvinvointi voi ihmiskunnassa koskaan täysin vallita. Siinä Seittien linnan sanoma pähkinänkuoressa.



Arvio: 5/5



KUMONOSU JO, 1957 Japani
Tuotanto: Sojiro Motoki, Akira Kurosawa
Ohjaus: Akira Kurosawa
Käsikirjoitus: Akira Kurosawa, Hideo Oguni, Ryûzô Kikushima, Shinobu Hashimoto
Näyttelijät: Isuzu Yamada, Takashi Shimura, Toshirô Mifune