Wife! Be Like Rose! (1935)

Tiedän ettei tämä oikeasti ole Street Without Endiä seuraava Mikio Narusen elokuvista, mutta myöhäisillan ratoksi huijaan itseäni ja menen askelen verran asian edelle. Mikio Naruse siis vahtoi Street Without Endin jälkeen Shochikulta PCL:lle ja samalla mykkä elokuva vaihtui varsin sujuvasti äänisellaisiin; pelkästään vuonna 1935 Naruse ohjasi ainakin viisi elokuvaa, joista tämä on kolmas ja kaikkein kuuluisin. Wife! Be Like Rose on samalla ensimmäinen länsimaissa julkaistu japanilainen elokuva, minkä luulisi jo yksinään kertovan jotain tämän arvostuksesta jo omana aikanaan.

Wife! Be Like Rose on tarina keskiluokkaisesta runoilijaäitinsä luona asuvasta aikuisesta Kimikosta, hääseremoniaansa varten erossa asuvaa etäiseksi jäänyttä isäänsä kaipaavasta nuoresta naisesta, jolle selviää isän olevan oikeasti toisen perheen kanssa elävä epäonnistunut haaveilija ja nahjus. Lopulta Kimiko kuitenkin kokee sympatiaa vanhaa miestä kohtaan huomattuaan miten rakastava tämä on uutta perhettään kohtaan sekä ymmärrettyään tämän vaikean suhteen äitiinsä.

Narusen kolmatta äänielokuvaa katsoessa ei todellakaan uskoisi kyseessä olevan niinkin varhaisen uutta teknologiaa hyödyntävän teoksen, niin hienosti Naruse on mykän ajan tekniikkansa saanut istutettua tähänkin. Oikeastaan muiden ohjaajien aiempi tönkköys selittynee ainakin osittain vanhempien kameroiden meluisuudella, jota vaimentamaan luodut viritelmät rajoittivat ilmaisua huomattavasti. Naruse ilmeisesti vaihtoi uudempaan siinä määrin myöhään, että parannuksia oli jo olemassa ja mykän elokuvan kerronnalliset hienoudet saatiin sellaisenaan käännettyä myös äänielokuvan kielelle.

Kuten niin monessa narusessa ennen jälkeen Wifen, tätäkin katsoessa tunteet luisuvat jälleen sujuvasti laidasta laitaan: välillä liikutaan komedian puolella, välillä ollaan menossa melodraamaksi ja välillä tunnelma on hyvinkin alakuloinen. Naruse kuitenkin tavoilleen uskollisesti välttelee tarkoituksella turhaa siirappia leikkaamalla tilaisuuden tullen muualle. Tarina itse on jaettu kolmeen osaan tapahtumapaikan mukaan: kaupungissa elokuva on komediaa, maalla tragediaa. Maalla kohdataan myös yksi japanilaisen elokuvan klassisimmista teemoista: naisen uhrautuminen.

Tyylillisesti Wife! Be Like Rose! on tähänastisista Naruseista kypsin ja teknisesti kaikkein ehein yksilö, leikkaus- ja kuvausteknisesti hyvin monipuolinen, mutta täysin hallittu kokonaisuus. Monelle tämä taitaa olla niitä parhaita naruseja, mutta omalla kohdallani ikivanhan videokasetin kuvan- ja äänenlaatu söivät tältä parhaita tehoja ikävästi.

Toivoa sopii että tästäkin julkaistaisiin vihdoin lännessäkin kunnollinen restauroitu ja teräväpiirtotasoisella kuvalla varustettu uusjulkaisu. Harmittavasti Mikio Naruse vain taitaa ainakin toistaiseksi olla sen verran obksuuri nimi meikäläisillä markkinoilla ettei sellaista ihmettä tule tapahtumaan ainakaan ihan lähiaikoina.



Arvio: 4.5/5



TSUMA YO BARA NO YO NI, 1935 Japani
Ohjaus: Mikio Naruse
Käsikirjoitus: Mikio Naruse, Minoru Nakano
Näyttelijät: Chikako Hosokawa, Heihachirô Ôkawa, Kamatari Fujiwara, Kaoru Itô, Sachiko Chiba, Sadao Maruyama, Setsuko Horikoshi, Toshiko Itô, Yuriko Hanabusa