Jassoo. Sitten päästiinkin jälleen vanhalle tutulle miehitysajan kaudelle Akira Kurosawankin tuotannossa. Siinä missä nousevan auringon maan sensori pyrki sotavuosina karsimaan elokuvista kaikenlaisen epäisänmaallisen aineksen, sodan jälkeen amerikkalainen miehityshallinto otti järjestelmän hallintaansa ja pyrki muokkaamaan Japania länsimaisemmaksi elokuvat etunenässä. Kenji Mizoguchin tapauksessa rajusti heittelevä lopputulos jo tiedetäänkin.
Akira Kurosawa on kuitenkin erilainen. Tiettävästi mies voitti 30-luvulla useita merkittäviä palkintoja käsikirjoituksillaan, jotka jäivät lopulta filmaamatta liian länsimaisuuden vuoksi. Sanshiro Sugatat olivat aikoinaan poikkeuksia, sillä niillä nähtiin rutkasti ajan tarpeisiin sopivaa propaganda-arvoa. No Regrets for Our Youthista Kurosawa onkin maininnut sen olleen ensimmäinen elokuva, jossa ohjaaja sai oikeasti sanoa sanottavansa turhia epäröimättä.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 30-luvulle, aikaan ennen Toista maailmansotaa. Joukko japanilaisia opiskelijoita osoittaa mieltään loputonta sotaa käyvän Japanin valtion kasvavaa militarismia vastaan, minkä johdosta paikallinen professori erotetaan virastaan sekä Setsuko Haran esittämän tyttären rakastaja ja opiskelijatoveri joutuu vankilaan sekä lopulta maanpakoon epäisänmaallisesta toiminnasta.
Vuosia myöhemmin nuori mies kuitenkin palaa Japaniin vain päätyäkseen vakoilemisesta syytettynä jälleen viranomaisten haaviin sekä teloitettavaksi. Professorin tytär päättää viedä entisen ystävänsä ja rakastajansa tuhkat maalle tämän vanhemmille, mutta päättääkin jäädä vihamielisten maalaisten vastustuksesta huolimatta lopulta itsekin sille tielleen.
No Regrets for Our Youth on klassisin mahdollinen esimerkki aikansa japanilaisesta elokuvasta: sen päähenkilö on yläluokkainen, humanistisia ja demokraattisia arvoja ajava nuori nainen, joka suhtautuu hyvin negatiivisesti sortavia miehiä sekä Japanin aiempien vuosikymmenien militaristisempaa hallintoa kohtaan. Suuresta osasta muita kaltaisiaan tämä kuitenkin eroaa huomattavalla vilpittömyydellään, sillä Kurosawa tuntuu pitkälle itse uskoneen asiaansa silkan tökerön keinotekoisen saarnahengen sijaan.
Loppujen lopuksi vaikeinta elämässä on Kurosawan elokuvan mukaan itsensä ja paikkansa löytäminen maailmassa. Erityisen suurena vaarana ja taakkana yksilölle ohjaaja näkeekin erilaisten äärilaitojen paineen: militaristiset viranomaiset edustavatkin tässä äärimmäistä oikeistoa, inhorealistisesti kuvatut köyhät maalaiset äärivasemmistoa. Akira Kurosawalle ihanteellinen tie on jotain siltä väliltä.
Arvio: 4/5
WAGA SEISHUN NI KUINASHI, 1946 Japani
Tuotanto: Keiji Matsuzaki
Ohjaus: Akira Kurosawa
Käsikirjoitus: Akira Kurosawa, Eijirô Hisaita, Keiji Matsuzaki
Näyttelijät: Akitake Kôno, Denjirô Ôkôchi, Eiko Miyoshi, Haruko Sugimura, Kokuten Kôdô, Masao Shimizu, Setsuko Hara, Susumu Fujita, Taizô Fukami, Takashi Shimura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.