Ihmeellinen sunnuntai (1947)

Amerikkalainen miehityshallinto ja Japanin länsimaistamispyrkimykset mitä ilmeisimmin sopivat Akira Kurosawan omaan ohjaustyyliin ja elokuvallisiin mieltymyksiin paremmin kuin voisi kuvitella. Mitäpä muuta voisikaan oikeasti sanoa nähtyään tällaisen miehen kaikille länsimaisille suosikkielokuvilleen estottomimmin kumartavan teoksen.

Kurosawan teini-ikäisenä näkemästä D.W. Griffithin Isn't Life Wonderfulista inspiraationsa saanut tarina kertoo sodasta palanneesta pessimistisestä nuoesta miehestä sekä  tämän optimistisesta kihlatusta, jotka yrittävät viettää sunnuntain yhdessä muutamalla taskunpohjalta löytyneellä jeninjämällä. Siinä sivussa optimistinen neito yrittää vakuuttaa uskonsa menettäneen nuoren miehen maailman ja ihmisten hyvyydestä.

Ihmeellinen sunnuntai on kirjaimellisesti valtava kollaasi kaikkea japanilaiseen mielenlaatuun sovitettua länsimaista klassikkokuvastoa 20-luvulta 40-luvun puoliväliin. Koko rainan perusasetelma on esimerkiksi kuin suoraan jostain Frank Capran, yhden Kurosawan suosikkiohjaajan, 30-luvun tavallisia ihmisiä kuvaavasta komediasta, rappiota henkivä lavastus tuo mieleen Josef von Sternbergin varhaiset tuotokset ja lopussa nähtävä konserttikohtaus on tiettävästi suoraa lainausta Japanissa suositusta Henry Kosterin Sata miestä ja yksi tyttö -musikaalista.

Lyhyesti sanottuna Ihmeellinen sunnuntai ei oikeastaan tunnu sen enempää japanilaiselta kuin Kurosawankaan elokuvalta, mutta mitenkään huonosta teoksesta ei kuitenkaan ole kyse. Tarina on melkoisen ohut ja ohjaaja itsekin myönsi myöhemmin humanistisen sanomansa valuneen lopulta silkan sentimentaalisuuden ja imelän sokerisuuden puolelle. Suurin vaikutus Ihmeellisellä sunnuntailla ohjaajan uraan onkin ollut lähinnä virheiden kautta oppimisella.

Tämän verran kuitenkin kehun: Ihmeellinen sunnuntai on huikean hieno elokuva katsella ja kuunnella, vaikkei sen tunteileva sanoma täysin loppuun asti harkitusti ilmaistu olekaan. Tiettävästi Kurosawa kokeilikin tässä soveltaa muutamia uudenlaisia kuvaustekniikoita sekä kokeiluja musiikin kanssa ja audiovisuaalisella puolella Ihmeellinen sunnuntai onkin jo lähellä sitä Kurosawaa jota maailma rakastaa.

Itseäni jäi lähinnä mietityttämään, mitenköhän paljon ohjaaja hyödynsi tästä saamiaan ideoita vähän vastaavia teemoja kutkuttelevassa Ikirussa. Se nähdään pian.



Arvio: 3.5/5



SUBARASHIKI NICHIYOBI, 1947 Japani
Tuotanto: Sojiro Motoki
Ohjaus: Akira Kurosawa
Näyttelijät: Akira Kurosawa, Keinosuke Uekusa
Näyttelijät: Atsushi Watanabe, Chieko Nakakita, Ichiro Namiki, Ichirô Sugai, Isao Numasaki, Masao Shimizu, Shiro Mizutani, Tokuji Kobayashi, Toppa Utsumi, Zeko Nakamura