Ukonilma (1934)

Ukonilma alkaa vanhan ajan kansanomaisilla venäläisillä hääjuhlilla, jossa yksinkertainen maalaistyttö Katja ja pikkuporvarillinen Tihon saavat vihdoin toisensa. Esiripun laskeuduttua ja kansan hälvettyä selviää että kyseessä onkin järjestetty avioliitto eikä Katja rakasta vanhan äitinsä komennossa elävää miestään sen enempää kuin tämä vaimoaankaan. Jonkin ajan kuluttua Katja alkaa ystävänsä Varvaran kautta tapailla salaa todellista rakkauttaan Borista, mutta perheen matriarkan tyrannimaista otetta pakoon on vain yksi tie eikä se ole onnellinen.

Vladimir Petrov ei liene enää nyky-yleisölle kovinkaan tunnettu nimi, mutta todellisuudessa kyseessä lienee vähintäänkin keskivertoa tasokkaampi neuvostoliittolainen osaaja, jonka teoksia on aikoinaan näytetty paljon Suomessa asti. Olen samalta kaverilta arvostellut jo kovasti pitämäni Pietari Suuren jatko-osineen eikä Ukonilma kyseisistä teoksista juuri jälkeen jää. Itse asiassa tämä taitaa olla jopa ripauksen verran parempi.

Itse tarina edustaa "kriittistä realismia" ja se perustuu Aleksandr Ostrovskin, venäläisen näytelmäkirjallisuuden isän ilmestymisaikanaan juuri maaorjien vapauttamisen ja erilaisten radikaalien poliittisten ideologioiden nousun aikaan hyvin kohuttuun sensorin silmätikuksi joutuneeseen teokseen, jonka keskeisenä teemana ovat rahan ja uskonnon ihmisiä sitovat ja alistavat rakenteet. Täydellistä materiaalia 30-luvun neuvostoliittlaiselle elokuvalle siis.

Ajan ja tekstin tuntien onkin aika yllättävää ettei tämä tuntunut alun yliampuvaa viittausta uskonnosta massojen oopiumina lukuun ottamatta samanlaiselta paksulta propagandatuotokselta kuin tällaiselta voisi helposti luulla. Itse asiassa Ukonilma lähentelee jopa enemmän romanttista tragediaa keskivertoa hienovaraisemmalla otteella ja eleillä kuin mitä tällaiselta aatteellisemmalta tuotokselta yleensä näkee ja kuulee. Usein näyttelijöiden reaktiot sekä käsien ja pään asento kertovat enemmän dialogi samaisessa kohtauksessa - mikä ei toisaalta ole ihme, sillä Petrov tiettävästi valikoi näyttelijänsä aivan erityisen tarkkaan ajan parhaiden osaajien joukosta. 

Omaa suosikkikuvastoani Ukonilmassa on Katjan tyrannimainen elämä sisällä klaustrofobisessa puutalossa. Kun Katja vihdoin pääsee ulos, on tämä puettu siveellisyyttä viittaaviin huiveihin ja uniformumaisiin hamosiin herraskaisen väen pukeutuessa rennosti silkkipyttyihin. Elokuvan ainut romanttinen kohtaus nautitaan vapaana järven rannalla auringonlaskua katsoen. Katjan lopun symbolinen pakopaikka löytyykin juuri samoista maisemista.

Olen yllättänyt, että tämän elokuvan katsomiseen meni oikeasti näinkin kauan, sillä olin kuullut runsaasti kehuja Petrovin teoksesta jo kauan ennen koko neuvostomaratonin aloittamista. Ehkä tekijöiden tuntemattomuus hämäsi itseäni tai sitten vain satuin unohtamaan, mutta onpa oma häpeäni. Ukonilma on loistava klassikko, joka jokaisen neuvostoelokuvan ystävän soisi ehdottomasti tarkastaman ainakin kerran elämänsä aikana.



Arvio: 4/5



GROZA, 1934 Neuvostoliitto
Ohjaus: Vladimir Petrov
Käsikirjoitus: Aleksandr Ostrovski, Vladimir Petrov
Näyttelijät: Alla Tarasova, Irina Zarubina, Ivan Chuvelyov, Mikhail Tarkhanov, Mikhail Tsaryov, Mikhail Zharov, Varvara Massalitinova, Yekaterina Korchagina-Aleksandrovskaya