Maailmalla (1939)

Selaillessani internetin syövereistä materiaalia tätä arviotani varten tein hassun, mutta hyvinkin ymmärrettävän huomion. Yleensä kun joku jossain on erehtynyt kirjoittamaan riviäkään näistä Mark Donskoin Gorki-trilogian elokuvista, ei sama käyttäjä ole koskaan iljennyt kirjoittaa, monesti edes kommentoida toista vaikka pisteyttänyt olisikin. Syy lienee juurikiin siinä tosiasiassa, että nämä kolme teosta ovat niin samanlaisia keskenään että kun yhdestä on jotain sanonut, ei muihin enää riitä mainittavaa uutta sisältöä. Tällä kertaa koetan kuitenkin itse panna paremmaksi ja saada edes jotain aikaiseksi vaikka sitten henki menisi.

Tietämättömille siis kertauksena, että kyseessä on Maksim Gorkin elämänkerrallisen trilogian pohjalta tekoaikaan juuri kuolleen kirjailijan kunniaksi kuvattu elokuvakolmikko, joka monissa kirjoissa ja kansissa on yleensä tapana nostaa kaikkien aikojen parhaiden elokuvatrilogioiden joukkoon - myös omissani.

Edellisessä osassa Aleksei Peshkov lähti pienestä köyhästä kotikylästään maailmalle oppimaan ja näkemään ihmisiä sekä elämää, elämän tarkoitusta. Maailmalla alkaa kun Aleksei asuu vieraan perheen luona arkkitehtipojan opissa, mutta vihamielisessä ympäristössä opiskelusta ei suinkaan tule mitään.

Niinpä Aleksei lopulta päättääkin jatkaa matkaansa aina jokilaivan apupojaksi, ikonimaalarien luokse ja lopulta takaisin kotikyläänsä, rakkaan isoäitinsä luo. Näillä näkymin myös nähdään koko elokuvatrilogian kaunein ja ehkäpä kaikkein oleellisin kohtaus, jossa Aleksei katsoo toiveikkaana auringonlaskuun ja kauas horisonttiin, etualalla komeilevien lintuhäkkien kuvastaessa pojan tuntoja vankilamaisen kotipitäjänsä suhteen.

Maksim Gorki -trilogia on sikäli hyvin mielenkiintoinen tapaus, että siinä missä monissa aiemmissa neuvostoliittolaisissa korostettiin kasvottomien ihmismassojen ja -joukkojen merkitystä, keskittyy Donskoin elokuvakolmikko yhteen ainoaan ihmiseen ja tämän kasvuun sekä itsensä löytämiseen erilaisten kohtaamiensa yksilöllisten persoonallisuuksien kautta. Tämä on vieläpä tehty neuvostoliittolaisen naturalismin aikaan, jolloin elokuvien suhteen vielä ainakin pyrittiin jonkinlaiseen erityiseen totuudellisuuteen - etenkin kun kyseessä on tarina kasvusta lapsesta aikuiseksi. Neuvostoliittossa ei ollut tapana laittaa politiikkaa lasten suuhun.

Moni Aleksein kohtaamista ihmisistä purkaa pahaa oloaan heikompiinsa ja yhteiskunnallisesti alempiinsa, mutta aina silloin tällöin vastaan tulee myös myötätuntoisempia ja avarakatseisempia persoonallisuuksia, joilta Aleksei oppii sanojen ja kirjallisuuden vapauttavasta, keinotekoiset rajat ja kiellot ylittävästä voimasta. Alamme lähestyä sitä Maksim Gorkia, jonka myöhempi maailma tuntee ja rakastaa.

Mutta Aleksein matka ja persoonallisuuden muotoutuminen eivät kuitenkaan vielä ole ohi vaan matka jatkuu edelleen kolmannessa ja viimeisessä osassa. Tällä kertaa Alekseilla ei enää ole paluuta entiseen, vaan jokilaivan liukuessa hitaasti horisonttiin ja isovanhemmilleen jättämiensä hyvästien jälkeen Aleksei on jälleen askelen lähempänä haikailemaansa auringonlaskua, todellista vapautta.



Arvio: 5/5



V LYUDYAKH, 1939 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mark Donskoi
Käsikirjoitus: Mark Donskoi, Maksim Gorki, Ilya Gruzdev
Näyttelijät: Aleksei Lyarsky, Darya Zerkalova, Irina Zarubina, Ivan Kudryavtsev, Nadezhda Berezovskaya, Varvara Massalitinova, Ye. Lilina, Ye. Seleznyov